Lahjapaketointi V: Kartonkirusetti

Pinterestistä bongattujen paperirusettien askartelu epäilytti suuresti, onko homma raastavaa piperrystä. Mutta ei! Sehän oli oikein hauskaa niin kauan kuin kaksipuoleista teippiä riitti. Pari huomioita ja helpottavaa vinkkiä tai itsestäänselvyyttä haluan kuitenkin jakaa ennen ohjeita, sillä oma oppiminen tapahtui tietenkin kantapään kautta. Miten niin paperiaskartelu ei ole sitä tutuinta Sirkusta?

1. Testaa kartongista kuitujen suunta! Vähän niin kuin kankaallakin, paperilla on "langansuunta". Jos halutaan kaarevia taivutuksia, kuten näissä ruseteissa, huomaa hyvin nopeasti, onko kartonki leikattu oikeaan suuntaan. Väärään suuntaan taivutettaessa kartonki ei pyöristy nätisti vaan taittuu "kulmille". Oikein päin taivutettaessa se taipuu kauniisti kaarelle rakenteen katkeamatta. Selviää varmimmin testaamalla tai jos on oikein harjaantunut näkö, mitä allekirjoittaneella ei ollut.

2. Käytä pyöristämiseen apuvälinettä. Mikä tahansa lieriön mallinen esine käy, esimerkiksi paksu sukkapuikko tai kynä, jossa ei ole kulmia. Vedä kartonkisuikaletta apuvälinettä vasten hellästi puristaen ja mitä useamman kerran vetää, sen tiukempi kaari. Kaaren ei tosin tarvitse olla kovin tiukka, kun kartonki jo asettuu teipin avulla hyvin muotoonsa.

Sitten niihin itse rusetteihin! Oranssin rusetin ohjeet ja kaavat täältä. Pätevä ohje, tulostin kaavat, piirsin kartongille, taittelin ja teippasin. Sidoin pienen keskipalan vain rusetin ylemmän palan (rusetin "lenkit") ympäri, koska rusetti asettui paremmin näin, mutta huolitellumman lopputuloksen saa sitomalla molemmat kappaleet (rusetin lenkit sekä hännät) pikkukappaleella yhteen.

Violetin rusetin idea on samasta lähteestä kuin oranssinkin, mutta toteutus on ihan omasta päästä.

Leikkaa kaksi noin 20 cm pitkää suikaletta, A4:n lyhyen sivun mittaisia, toinen 2 cm leveä ja toinen 2,5 cm leveä. Periaatteessa voisivat olla samanlevyisiä, mutta rusetti asettui mielestäni kauniimmin, kun päällimmäinen kerros oli vähän kapoisampi.

Pyöristä ja taita leveämmän suikaleen päät keskelle alemman kuvan mukaisesti. Teippaa tai liimaa kiinni. Leikkaa kapeampi suikale kahteen osaan, lyhyempi pätkä tässä rusetissa oli noin 6 cm pitkä.

Taita jäljelle jäänyt pidempi kapea suikale samanlailla kuin leveämpi suikale. Lopuksi pyöristä pikkupala ympyrän tai pisaran muotoon ja teippaa/liimaa kaikki kolme kerrosta päällekäin.

Tein pakettia kiertämään vielä kartonkinauhan 2,5 cm leveästä suikaleesta ja liimasin päälle rusetin.

Näihin voisi periaatteessa käyttää mitä vaan kopiopaperia vahvempaa ja vaikka tehdä varastoon äkillisiä paketointitarpeita varten! Varastoon tietysti osissa ja taittamatta, ettei rusetit litisty :)

Lahjapaketointi IV: Alkukirjain

Eh, miten näitä kuvia pitäisi ottaa/muokata/tallentaa, että näyttäisivät edes joltakin. Oman koneen näytöllä näyttivät ihan kohtuullisen kirkkailta, mutta toiselta läppäriltä näyttävät ihan tummilta, synkiltä ja puuroisilta :(

Edellisen postauksen paperipaketteja en halunnut peittää turhaan suurilla nauha- ja pakettikorttiviritelmillä, mutta jotenkin saaja oli näihin merkattava. Hieman kirjavemmasta paketointiprojektista jäi paperisilppua, jotka muotoutuivat kirjaimiksi antamaan osviittaa saajan etunimestä.

Valitsin tekstinkäsittelyssä haluamani fontin, kirjoitin haluamani kirjaimet, suurensin ne niin suuriksi kuin ne paketteihin tahdoin ja koneen näyttöä valopöytänä käyttäen piirsin ne läpi lahjapaperille. Leikkasin ja liimasin kirjaimet paketteihin. Viimeiseksi vielä rajasin kirjaimet tussilla, sillä ne eivät kirkkaista väreistä huolimatta erottuneet tarpeeksi hyvin taustastaan.

Lahjapaketointi III: Kirjan sivuja

Viime vuonna jo pariin pakettiin päässyt sienikirja otti tänä vuonna vallan! Vanha sienikirja on kirpparilöytö eurolla tai parilla ja joka sivu on yhtä kaunis. Rusetillinen paketti kääriytyi Marimekon mainoslehtisen sivuun, jossa luetellaan elämän onnellisia hetkiä. Mainoslehtisen sivu riitti yksinään kiertämään koko paketin, sienikirjan sivuja joutui vähän yhdistelemään teipin avulla.

Nämä saivat myöhemmin vielä vähän koristetta pintaansa. Viininpunainen (vai mikä on tuo väri?) rusetti on sekin kartongista eli kaikki käytetty pakkausmateriaali on palavaa toisin kuin tavalliset lahjapaperit. Teipistä en tosin menisi vannomaan. Onko maalarinteippi maatuvaa? Läpinäkyvä muoviteippi ei ainakaan.

Lahjapaketointi II: Ommeltu paketti

Tänä vuonna lahjapaketoinnissa on havaittu laiskuutta ainakin täällä suunnalla. Siksipä edellisten pakettikorttien kaveriksi päätyi ommeltu pikkupaketti.

Tarvitset:

sakset

voimapaperia, kirjan sivuja, mitä vain kivaa paperia, vaikka mainoksia

ompelukoneen

Leikkaa lahjan kokoa joka puolelta pari-kolme senttiä suuremmat palat paperia (tai jos haluat isommat reunukset niin isommat tietysti). Ompele sentin päästä paperien reunoista ja jätä lahjan mentävä aukko. Suorakulmaisen tapauksessa yksi sivu. Älä katkaise lankaa tai nosta paininjalkaa ja neulaa, vaan pujota lahja paperien väliin ja jatka ompelemalla viimeinen sivu umpeen.

Valitsin ommelten värin sopimaan lahjanarun väriin, kun kuin ihmeen kaupalla sattui varastoista löytymään samansävyistä lahjanauhaa ja ompelulankaa. Näin yksinkertaiseen pakettiin voi kirjoittaa suoraan jouluntoivotukset, jos on varma, ettei tussi mene läpi paperista!

Lahjapaketointi I: Supernopeat pakettikortit

Tarvitset:
mitä tahansa kuusikuvioitua kartonkia, tämä löytyi Marimekon pussilakanapaketista
koristetähtiä
liimaa
sakset
rei'ittimen

Tee mallikappale, itse pitäydyin yksinkertaisessa ja pyöreäkulmaisessa perinteisessä pakettikortissa. Mallaile kartongille siten, että kuusen latvan "yläpuolelle" jää pari senttiä tilaa tähdelle ja reiälle. Leikkaa irti ja rei'itä yläreunasta siten, että tähti mahtuu vielä kuusen latvaan. Viimeisenä liimaa tähdet kuusten latvoihin.

Kirjaile kaunis jouluntoivotus ja solmi pakettiin kiinni.

Oivallista adventtia!

Reilut neljä viikkoa jouluun, enkä ole tehnyt minkäänlaisia jouluvalmisteluja. On ennen kuulumatonta, että mulla olisi lahjoja ostamatta joulukuun alussa. Nyt löysin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan hankitun lahjan viime viikolla. Taidan pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, mitä ihmisten joulustressi on ;) 

Ensimmäinen adventti kului siskon kestittävänä ja on pakko jakaa tännekin mainio toteutus adventtikynttilöistä. Esimerkiksi Hemtex myy tällaisia numerosarjoja, jotka voi taustalla olevien piikkien avulla kiinnittää haluamiinsa kynttilöihin! Ei siis tarvitse säilöä tilaa vievää kynttelikköä yhtätöista kuukautta kaapeissa neljän päivän käytön takia. Nämä menee tosi pieneen tilaan, eikä hintakaan kaada pienempääkään joulubudjettia. Heh, ja bonuksena näitä voi käyttää lasten syntymäpäiväkynttilöissä ensimmäisenä neljänä vuonna!

Suunnittelin tänne jonkinmoista joulukoriste- ja askartelupainotteista joulukalenteria, mutta nyt alkava tiukka treeniviikko, sitä seuraava kisaviikko ja sitä seuraava tenttiviikko olivat vähän eri mieltä. Luonnokset oli kyllä jo valmiina, mutta jonkun olisi vielä tarvinnut suorittaa sitä itse askartelua ja vielä kuvatakin jotain homman havainnollistamiseksi. Nämä siis jääköön täyttämään ensi vuoden kalenteria, mutta en ihan näin helpolla ajatellut luovuttaa!

Tiedossa onkin toivottavasti tavallista tiuhempaan tahtiin satelevia paketointi- ja pakettikortti-ideoita. Punaisena lankana nopeus, helppotekoisuus ja kierrätys. Wait for it!

Viskikinuskia kahdella lisukkeella

Äidin syntymäpäivälounaan jälkiruokanakki osui minulle. Piti vain keksiä, mitä sitä tekisi. Halusin tehdä kerrankin nimenomaan jälkiruokaa, enkä leivonnaista. Haastetta lisäsi, että tiesin arvovaltaisessa raadissa istuvan pikkuneidin, jolle kaikki valkoinen on pahaa ja maistamiskelvotonta. Paitsi tietysti jäätelö. Tätiinsä tullut, en itsekään tykkää kermavaahdosta tai rahkasta, mutta jäätelöä kuluisi niin paljon kuin uskaltaisi kaupasta kotiin kantaa. Ikuisena suklaaleipojana halusin myös kerrankin poiketa kaavoista ja tehdä jotakin hedelmäistä.

Päärynän ja kinuskin liitto on kiehtonut jo pitkään, en ole vain keksinyt, mihin se sopisi parhaiten. Budapest-leivos kinuskikermalla ja päärynäpaloilla ei toimi, voin kertoa. Ankaran googletuksen ja reseptikirjojen penkomisen tuloksena päädyin hyvinkin yksinkertaiseen menuun.

Karamellisoituja päärynöitä kinuskikastikkeella ja vaniljajäätelöllä höystettynä

Karamellisoidut päärynät tätä ohjetta mukaillen, tässä ohje yhteen annokseen:

1/2 päärynää (isoja ja pehmeitä)

vajaa rkl sokeria tai fariinisokeria

ripaus kanelia

nokare voita

vajaa desi vettä

2 rkl sokeria

ripaus vaniljajauhetta tai vaniljatangon sisusta

Kuori ja halkaise päärynät. Koverra esimerkiksi kuorimaveitsellä tai pikkulusikalla siemenkota ja keskiruoto pois. Sekoita sokeriin ripaus kanelia ja dippaa päärynöiden paistopinta siihen. Laita pannulle nokare voita ja paista päärynöitä halkaistu puoli alaspäin noin 5 minuuttia, että ne alkavat karamellisoitua. Tällä aikaa sekoita vesi, sokeri ja vanilja niin, että sokeri liukenee veteen. Käännä päärynät ja lisää pannulle vesi-sokeriseos. Anna hautua kannen alla toiset 5 minuuttia ja tarjoile lämpöisinä vaniljajäätelön ja kinuskin kera.

Vaniljajäätelö tuttuun tapaan dr. Sugarsin ohjetta mukaillen:

purkki kondensoitua maitoa

5dl kermaa

2-3tl (maun mukaan) vaniljajauhetta tai vaniljatangon sisusta

Vatkaa kerma vaahdoksi, kääntele hellästi ja varovasti joukkoon vaniljalla maustettu kondensoitu maito. Pakasta vähintään 6 tuntia. Ota "antumaan" lämpöiseen hetki ennen tarjoilua ja pyöräytä pallot päärynöiden kylkeen.

Ja paras viimeisenä, kinuskikastike Onko nälkä -blogin oivalla reseptillä:

200g fariinisokeria

200g kermaa

20g voita

loraus talousviskiä*

Keitä sokeria ja kermaa kevyellä lämmöllä noin 10 minuuttia. Nosta hellalta ja lisää voi ja viski. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja valuta päärynän päälle.

Viski unohdettiin varsinaisesta juhlakattauksesta pois viskin puutteen ja lapsivieraiden takia. Aikuisten kesken tätä kannattaa kuitenkin kokeilla! En itse liiemmin nauti viskistä, mutta tähän se ihan oikeasti sopii, uskokaa pois :)

*Talousviski: jotain kohtuuhintaista perusblendiä, jota raaskii ruokiin ja leivonnaisten sekaan lorautella. En suosittele mitään kovin savuista. Mitenkään mainostamatta esimerkiksi Jack Daniels, Jameson ja Famous Grouse on todettu ihan päteviksi.

KISS KISS -neulepallot

Terhin blogitekstistä päätellen palleroiset ehti viime tipassa vielä mukaan kilpailuun! Ja koska ne on ihka ensimmäinen omin pikku kätösin tekemäni käsityö, joka saa edes jonkinlaista mediahuomiota, olen ihan täpinöissäni niiden ohjeen jakamisesta.

Malli: Kiss kiss -palloset
Lanka: Novita Nalle (valkoinen 011 ja sinapinkeltainen 288) ja Novita Wool (musta 099, petrooli 191, vaalea harmaa 443)
Väline: 3mm sukkapuikot

1) Kissapallo

Luo 9 silmukkaa ja neulo kaavion mukaisesti. Jokaiselle neljälle puikolle muodostuu kaavion mukainen määrä silmukoita ja kuvio toistuu siis pallon ympäri neljä kertaa. Luo silmukoita kaavion mukaisesti aina puikon alussa ja lopussa poimimalla alemmalta kerrokselta silmukoiden välinen langanjuoksu ja neulomalla se kiertäen oikein. Monivärisissä kohdissa katso, että poimimasi langan väri on sama kuin alemman kerrosten viereiset silmukat. Kavenna kaavion vasemmassa reunassa neulomalla kaksi oikein yhteen etureunoistaan ja oikeassa reunassa neulo silmukat yhteen takareunoistaan tai tee ylivetokavennus.

Ylimmän kerroksen jälkeen katkaise lanka ja vedä se loppujen 9 silmukan läpi. Älä kiristä, vaan täytä pallot esim. saumurijätteellä, vessapaperikin käy hyvin, jos vanua ei siihen hätään ole saatavilla. Viimeisenä kirjoin vielä vapaalla kädellä yläkuvassa näkyvät sydämet joka kisujen väliin keltaisella langalla.

2) Kuviopallo

Täysin samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin pallo, mutta seuraa kuvion puolesta alla olevaa kaaviota. Myönnetään, että pallo kaipaisi ehkä vähän lisäkehitystä. Tähän nimittäin tuli himppusen pitkiä langanjuoksuja ja parissa kohdassa joutuu neulomaan kolmella värillä yhtäaikaa, joten tämä lienee haasteellisin näistä.

3) Raitapallo

Tässä sama juttu, ihan sama pallon kaava, mutta raidallisena.

Ps. Yritän saada nämä jotenkin pdf-muodossa jakoon tänne, mutten vielä ole keksinyt, miten. Palaan asiaan kun keksin.

Perjantaikevennys

Näin hyödynnetään Mainion vanhat jääkiekkomailat.

Äidin uusi juhlahuivi

valmistui kuin valmistuikin ajoissa! Ei mitenkään turhan ajoissa, mutta jokunen tunti jäi vielä pelivaraa ennen juhlien alkua :) Pää tukossa virkkasin vimmatusti edellisenä iltana yli puolen yön, vaikka silmiä painoi. Aamulla olisi vielä hyvin ollut aikaa, mutta työ piti saada yöksi pingoittumaan. Kokokin himppasen jännitti, sillä käytössä oli vain yksi vyyhti, eikä huivi puolivalmiina näyttänyt ollenkaan suurelta. Siihen vuorokaudenaikaan oli myös turha haaveilla lankakaupassa pistäytymistä. 

Siinä siis kootut selitykset, tässä itse huivi. Vihdoin.

Malli: Pitsihuivi - Suuri Käsityö (syyskuu 2014)
Lanka: Rowan fine art ihanan pinkin  sävyissä 
Väline: 4mm puinen virkkuukoukku


Lanka oli ihastuttavaa ja toimi yllättävän hyvin myös huivilankana, vaikka sukkalangaksi suunniteltu onkin. Hurmaavan pehmeää, että virkkaamisen sijaan teki mieli vain silitellä lankaa. Kierre myös pysyi hyvin, eikä lähtenyt aukeamaan, vaikka parissa kohtaa pitikin purkaa. Väri oli enemmän kuin hyvä pinkkiin ja vaaleanpunaiseen heikkona olevalle mamalle. Hieman edullisempana hamstraisin tätä vyyhdeittäin sukkalangoiksi.

Yhdestä vyyhdistä (100g ja 400m) sai juuri ja juuri aikaan XX x XX cm huivin. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut heti suosiolla ostaa kaksi vyyhtiä, nyt huivista tuli enemmänkin keepin mallinen. Mallin kuvio on kuitenkin sellainen, että huivin saa pingoitettua noin kaksinkertaiseksi, joten vielä virkkausvaiheessa ei kannata panikoida koon suhteen toisin kuin allekirjoittanut.

Kaiken kaikkiaan ohje oli helppo huivinoviisille - neljän kerroksen mallikerta ei vaatinut kovin montaa toistoa ulkoaoppimiseen. Tästä huolimatta kaksi virhettä huiviin eksyi. Tarjoan jäätelön sille, joka ne löytää :)

Madaran 24h ale!

Jotain ihan muuta! Poikkeushan vahvistaa säännön (miksi muka?), joten poiketaan aiheesta ihan kunnolla.

Madaran verkkokaupassa on ylihuomenna, torstaina 6.11. KAIKKI yksittäiset Madara organic skincare tuotteet -40%! Alkaen siis keskiviikkoiltana tasan puoliltaöin ja kestäen tasan 24h.  Yli 30 euron tilaukset tulevat kotiin vielä ilman postikuluja. Lisätietoja TÄÄLTÄ.

Madara on ollut mulla käytössä melkein vuoden ja alla näkyvä setti on vakioitunut tämänhetkiseen käyttöön. Mun herkkä, mutta rasvoittuva sekaiho kehittää niin näppylöitä kuin jotakin allergista ihottumaa (ilmeisesti) synteettisistä puhdistusaineista. Ainakin näillä olen sen saanut rauhoittumaan. En täysin, mutta paljon paremmaksi. Madara on luonnollista ekokosmetiikkaa, muttei täysin luomua. Luomua on kuitenkin ainakin osa raaka-aineista. Mun käyttämissä tuotteissa luomun osuus vaihtelee välillä 15-71%.

Edit: Sitä piti vielä sanoa, että aletuotteita on rajallinen määrä, joten kannattaa olla kärppänä paikalla, jos haluaa varmistaa jonkun tietyn tuotteen saamisen!

Parempaan saumaan tämä ei voisi osua. Kuten kuvasta näkyy, mun kasvovesi on enää helmi purkin pohjalla. Kuvassa näkyvät kasvosaippua (siis tuo palasaippua) ja sävyttävä päivävoide on olleet mun erityisiä suosikkeja. Kasvosaippua on ensimmäinen kokeilemani kosmetiikka, joka tekee mitä lupaa: kirkastaa ihoa päivä päivältä.  Kasvovesi ja pihlajavoide on olleet ihan ok. Ei mitään valittamista, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää mahtavuuttakaan. Kaikissa plussaa hyvistä ja ainakin omaan nenääni miedoista tuoksuista.

//Ihan puhtaasta innosta ja halusta jakaa hyvä alevinkki. Tällä ei siis ole mitään kaupallisia  yhteistyökytköksiä Madaraan.

#karkkineule

Pirkka-lehti, Novita ja Fazer järjestivät tänään päättyneen kakkineule-kilpailun, jossa tarkoituksena oli siis neuloa tai virkata mikä tahansa työ Fazerin karkkikääreistä inspiroituneena ja tietty Novitan langoilla. Kilpailu oli pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta toteuttamisinnostusta herättävää ideaa ei kovin vauhdikkaasti syntynyt. Sirkusmaiseen tyyliin aloitinkin viikko sitten vihdoin askaroimaan kolmea joulupalloa. "Eihän yhden tällaisen neulomiseen mee kuin tunti." Niinpä niin, insinöörin laskelmista unohtui pallojen täyttäminen, venytys, vanutus ja muu viimeistely. Sekä aika olennaisena postin kuluttama aika paketin perille toimittamiseen. Arvoitukseksi jäi, ehtikö perjantaina matkaan laitettu maksikirje maanantaihin mennessä perille. En siis ole varma, olenko osallistunut tähän kilpailuun vai en, eheh.

Tästä se siis lähti: joulupallon kaava, muutamat kuvaprintit pakkauksista ja karkkipapereista. Kuosiksi valikoitui Kiss Kiss ihan puhtaasti värien takia. Itse karkit ei makuhermoja miellytä :) Koskaan en ollut palloja neulonut, enkä varsinkaan kirjoneuleena, mutta eikö tällaisiin tapauksiin ole juuri parasta testata jotain uutta? Olishan ne tietty vähän siistimmät voineet olla ja kuvioita olis voinut hioa aika paljon

Kolmen pallon sarjasta ensimmäisessä seikkailee tietenkin kissa. Muut kuviot mukailevat karkkipaperien kiehkuroita. Toisessa pallossa on samoin karkkipaperista löytyvät kukat. Viimeinen pallo on vain raidoitettu Kiss Kissin väreillä.

Olen yrittänyt etsiä tietoa, saako näiden ohjeita julkaista ennen kilpailun päättymistä. Voittajan tai voittajat siis valitsee Suomen Kädentaidot -messujen kävijät Tampereella 14.-16.11. Pakko ehkä vierailla messuilla katsomassa, ehtikö se oma postipaketti ajoissa perille. Koska mitään mainintaa en löytänyt, päätin varmuuden vuoksi pantata ohjetta vielä tovin, mutta eiköhän se ennen joulua langoille pääse.

Ps. Äidin huivi valmistui kuin valmistuikin ajoissa, mutta huivin toimittamisessa oli niin kiire, enkä ole sitä äipälle luovuttamisen jälkeen nähnyt, mutta kyllä senkin tänne esille sullon, kunhan saadaan kuvia aikaan. 

Mainio suosittelee

Haa, puolen vuoden suostuttelu tuottaa tulosta ;) On siis ensimmäinen päivä, kun Mainio saa sanansa julki täällä blogissa. Olen koko kesän vinkunut, että saisi jakaa hyviä ruokareseptejään täällä seassa, koska sellaisia hovikokin hihasta kyllä löytyy. Ilmeisesti harrastelijakokin ammattiylpeys on vihdoin voitettu ja "klassikkojen" reseptejä voi vihdoin julkaista muidenkin riemuksi. Tässä siis Mainio suosittelee, osa 1!

-Sirkus

Laitetaan nyt tämä tänne, kun ei sitä vinkumista kai muuten saa loppumaan. Resepti ei ole minun vaan äitini, mutta siitä huolimatta lopputulos on hyvä. 

Sienikeitto

Suppilovahveroita

oliviiöljyä

voita
3-4 rkl vehnäjauhoja

Paistetaan sienet kevyesti voissa ja öljyssä. Lisätään jauhot ja paistetaan vielä hetki.
Seos kattilaan ja lisätään

n. 7dl Vettä
2-3 Porkkanaa raastettuna
Purjo pilkottuna
1 kasvisliemikuutio
Viherpippurikoskenlaskija


Keitellään kypsäksi ja sekaan 1 kuivattu chili. Soseutetaan.
Syödään (valkosipuli)patongin kera.
Käytännön vinkkinä mainittakoon, että chilin käsittelyn jälkeen ei kannata pyyhkiä nenäänsä.

Suuren suuri sosiaalinen media

Koska kaikki ruokailut ja arjen hienot tapahtumat on nykyään raportoitava johonkin palveluun tai mieluiten kaikkiin niihin, olen ymmärtänyt, että myös blogit pitäisi linkittää kaikkiin luomiinsa  (epä)sosiaalisen median profiileihin. Tällä blogilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työni tai opiskelujeni kanssa, joten päätin pidättää oikeuden eristää esimerkiksi LinkedIn- tai Facebook-profiilit täältä harrastusminän puolelta. On kuitenkin joitakin palveluita ja sivustoja, jotka aika läheltä sivuavat tätä puuhastelua. Siispä tässä parit sivustot, mistä yhden jos toisenkin sirkuksen toimintaa löytyy. (Linkit väliotsikoissa)

1) Pinterest - toistasirkusta

Pinterest on kuin suuri ilmoitustaulu, jonne voit "pinnailla" kaikkea kivaa. Parasta tässä on se, että kuvan lähde jää myös muistiin. Saan tosin näppylöitä joka kerta, kun joku laittaa hienoja kuvia tai huikeita ideoita blogiinsa ja alla lukee "lähde: Pinterest" tai "lähde: Googlen kuvahaku", argh. Jos siis käytätte tätä niin katsokaa, että kuvan "pinnaus" tapahtuu alkuperäiseltä sivustolta, eikä googlesta ja merkitkää ne lähteet oikein! Hups ja takaisin asiaan. On siis erittäin koukuttava palvelu, joissa eri ihmisten tekemiä tauluja/boardeja voisi selailla loputtomiin. Vaatii rekisteröitymisen toimiakseen kunnolla.

2) Instragram - @toistasirkusta

Instagram, tuo kännykkäkameraotosten taivas. Jos Facebookiin joka kuvan pitäisi olla järjestelmäkameralla otettu ja missä valkotasapainot on säädetty täydellisiksi, on Instagramin henki rennompi ja arkisempi. Pidän myös ajatuksesta, jossa pidetään ikään kuin kuvapäiväkirjaa arjen pienistä hassuista sattumuksista tai ihan vaan siitä, mitä on syönyt.  

3) Ravelry

Ravelry on tosineulojan oma yhteisö. Linkitin tämän vain Raveryn etusivulle, sillä en itse kovin aktiivinen kyseisessä palvelussa ole. Irkkitermein tätä voisi kai kutsua idlaamiseksi ;) Periaatteena Ravelryssä olisi siis löytää ohje, neuloa työ, luoda siitä projekti omaan profiiliinsa. Se on kuin neulonta- tai virkkauspäiväkirja. Itse käytän sitä ohjeiden etsimiseen, sillä niitä siellä riittää. Aika paljon on myös ilmaisia ja erilaisia hakuperusteita on vaikka muille jakaa. Kun löytää kivan ohjeen, näkyy samalla sivulla myös muiden ravelryläisten tekemiä versioita, projekteja kyseisestä ohjeesta. Eli ei tarvitse tyytyä vain ohjeen kirjoittajan ottamiin kuviin työstä vaan voi vertailla, mitä muut ovat ohjeella saaneet aikaan. Ohjeiden nimiä tai osoitteita ei myöskään tarvitse muistaa ulkoa, sillä niitä voi lisäillä omaan kirjastoonsa sitä mukaa kun mielenkiintoisia tulee vastaan.

4) Bloglovin - toistasirkusta.blogspot.fi

Viimeismpänä ei-niin-sosiaalinen media. Bloglovin on oiva ja näppärä työkalu, jolla blogeja on helpompi seurata. Sieltä löytyy käytännössä kaikki blogit. Profiilin luonnin jälkeen kiinnostavat blogit lisätään seurantalistalle +Follow -nappulasta ja ohjelma hakee aina uusimmat päivitykset. Se myös pitää kirjaa, mitkä tekstit olet jo lukenut. Ei siis tarvitse käydä blogeissa päivittäin kurkistelemassa, olisko jo jotain uutta kivaa ilmestynyt, kun voi vain klikata blogloviniin ja lukea uudet postaukset.

Asusteena värioksennus

KyJy 1/20, kiirehän tässä tulee :-)

Ohjeita siellä ja täällä, hienoja housuja, mutta - kuka näitä nyt oikeasti (kehtaa) käyttää ja miten? Kunnes: pääsiäinen Alpeilla lumilaudan päällä tuotti ahaa-elämyksiä. Oli jo niin lämpimät ilmat, että käytössä oli kesämallin lasketteluhousut eli siis tuulihousut. Katu-uskottavana lautailijana on kuitenkin istuttava siellä hangessa ja lopputuloksena on jääpaloina hytisevät kinkut.

Tähän olisi hyvä nuhrata kaikki kummallisen väriset lankakätköt korien ja pussukoiden pohjalta. Innoittajana ja toisena esikuvana ohjeelle toimi Nätti rätti -blogin Kukkaketo-villashortsit. Oli muuten vaikea löytää ohjetta aikuisille tarkoitettuihin villahousuihin, kunnes muistin, että peräti omasta kirjahyllystä löytyy Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirja, jossa on kuin onkin ohje lähes samanvahvuiselle langallekin.

Vatasen kirjan ohjeilla olisi pitänyt tehdä pöksyt neljänä kappaleena - aivan liikaa pääteltävää ja saumoja laiskuri-Sirkukselle. Nätin rätin ohjeessa oli paremmin ajatusta, mutta halusin poikkiraitoja, enkä pystyraitoja. Lopputuloksena yhdistelmä näitä kahta ja sumeaa luottamusta Novitan sivuilla annettuihin neuletiheyksiin. Mallitilkuthan nyt on ihan amatööreille. Krhm. Ohjetta siis pukkaa kuvien alapuolella!

Päntsit kuvattu autenttisessa ympäristössä aluskerraston kera. Ja ah, miten hienosti yhteensopiva kerrastopaita löytyikään kaapista!

Malli: Sirkuksen villashortsit
Koko: M
Lanka: 7 veljestä ja muita saman vahvuisia
Puikot: 3mm sukkapuikot (pyöröpuikot olis olleet kätevämmät!)

Luo 100 silmukkaa. Tämä 100 silmukkaa on siis yhtä suuri kuin reitesi ympärysmitta. Neulo 24krs tai 7-8cm sileää neuletta tai ainaoikeinneuletta, kummasta pinnasta pidät enemmän. Neulo koko työ samaa pintaa.

Aloita kavennukset, kavenna joka toinen kerros, etureunassa 4-2-1-1-1-1 ja takareunassa 5-2-2-1-1-1-1-1. Tarkoittaen siis, että ensimmäisellä kavennuskerroksella kavenna etureunasta 4s ja takareunasta 5s. Neulo yksi kerros välissä, kavenna seuraavalla kerroksella edestä 2 ja takaa 2 jne.

Kun olet saanut kavennukset tehtyä, neulo 36krs tai kunnes ensimmäisestä kavennuskerroksesta on 15cm matkaa. Puikoilla pitäisi nyt olla 76 silmukkaa.

Neulo vielä takareunaan. Käännä työ ja neulo, kunnes jäljellä on 46s (eli 3/5 koko silmukkamäärästä), käännä työ ja neulo loppuun. Käännä työ ja neulo, kunnes jäljellä on 56 silmukkaa (eli 3/4 kokonaismäärästä), käännä työ ja neulo loppuun takareunaan. Neulo vielä koko kerros, kaikki 76 silmukkaa ja päättele.

Neulo toinen kappale peilikuvana.

Pingota ja höyrytä kappaleet muotoonsa. Ompele käsin (tai ompelukoneella) ensin kappaleiden etuhaarasaumat ja takahaarasaumat yhteen ja sen jälkeen sisäreisin väliin jäävät 8cm pitkät lahkeen sisäsaumat. Opeteltavaa jäi vielä saumojen teossa, kuten kuvistakin voi huomata. Olisi ehkä voinut siistiä saumat vielä ns. virkkaamalla ketjusilmukoita niiden päälle, mutta tykkäsin mahdollisimman yksinkertaisesta pinnasta, joten saavat toistaiseksi jäädä tuon näköisiksi. Korjaan, jos joskus tekeminen loppuu kesken ;-)

Yritin laittaa ohjeeseen myös mittasuhteita ja mittoja, että olisi helpompi muokata ohjetta myös muille langoille ja neuletiheyksille. Aloitussilmukoiden määrä on ainoa, mikä tarvitsee siis osata arvata. 

Kuinka tuhlata pätkävärjättyä lankaa?

Sääntö numero 1: Älä koskaan osta pätkävärjättyä lankaa. Älä, vaikka se näyttäisi kuinka kivalta kerällä. (Liukuvärjätyt on kyllä sitten täysin asia erikseen, niitä ei pidä tähän sekoittaa.)

Sillä kivalla kerällä joku Novitan mysteerilanka onkin sitten useamman vuoden viihtynyt. Kaunis ajatus kerta kaikkiaan, että yhdestä langasta muodostuisi kirjoneule minimaalisella vaivannäöllä, mutta eihän se lopputulos nyt vastaa yhtään suunniteltua. Tästä kerästä löytyi tasaisia, pidempiä vihreitä pätkiä, jotka on ihan kivoja, mutta ne violetit ja pinkit pätkät ... (syvä hiljaisuus) Lanka on sentin pätkissä luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista vuorotellen. Voin kertoa, ettei tällä kyllä huijata ketään luulemaan sitä kirjoneuleeksi.

Jos lanka odotteli pitkään niin lähes yhtä kauan roikkui myös nämä tekeleet päättelemistä vaille valmiina laatikossaan.

Malli: Perussukan silmukkamäärät omasta päästä, broken seed stitchiin ohje täältä

Lanka: valkoista seiskaveikkaa ja Novitan jotakin muutaman vuoden vanhaa samanvahvuista värioksennusta

Puikot: 3mm sukkapuikot

Jotakuinkin näin:

• luo 48 silmukkaa
• 8 krs 2 kiertäen oikein, 2 nurin
• 11 cm broken seed stitchiä
• kantapää pelkällä valkoisella
• 39/40-kokoisen jalan verran jalkapöydällä broken seediä ja jalkapohjassa sileää (eli tasan puolet silmukkamäärästä)
• pelkällä valkoisella sädekavennukset

Yksi huomio: raidat ei toimi, broken seedin ja sileän raidoitus näytti lähinnä sekamelskalta.

Ja ei, ne ei ole kaksi vasemman käden lapasta :)

Malli: Inspiraatio Pirkanmaan kotityö Oyn Lapanen -ohjekuvastosta, silmukkamäärät hatusta
Lanka: valkoista seiskaveikkaa ja Novitan jotakin muutaman vuoden takaista samanvahvuista värioksennusta
Puikot: 3mm sukkapuikot

Lähdin tekemään Labyrinttejä, koska ajattelin värisekoituksen hukkuvan niihin hyvin, mutta silmukkamäärien mukauttaminen paksummalle langalle osoittautui ihan liian haastavaksi, joten kuvio tuli ihan omasta päästä. Loppujen lopuksi tulos muistuttaa aika paljonkin Pirkamaan lapasia, mikä on ihan osuvaa Tampereen tytölle. Freudin mielestä alitajunta varmaan kertoi koti-ikävästä keksimällä kotoisia kuvioita ;)

Tiivistetysti siis: 

• joustinneuletta 2o, 2n, joista nurjat kirjavalla langalla, 18krs
• loppu lapanen joka toinen kerros valkoisella, joka toinen *1o kirjavalla, 1o valkoisella*
• peukalokiila - tietenkin

// Hups, nyt vasta huomasin, että tumpuissahan on tuo suuaukko kääntämättä. Siihen piti siis tulla piparkakkureuna! Noh, menee ne noinkin :D

Dither-mania

Malli: Dither
Lanka: 7 veljestä - taas
Puikot: kolmosen perus sukkapuikot

Lapasista syntyy helposti huima puolen vuoden ikuisuusprojekti, kun sijoittaa ne valmistuneiden koriin ennenaikaisesti. Kaivelin viime viikolla töihinlähtökiireessä jotain sopivan pientä tekemistä tunnin työmatkalle ja jostain syystä kurkkasin myös valmistuneiden joukkoon. Onneksi kurkkasin, sillä siellähän nämä odotteli iloisena päättelyä.

Malli tuli vastaan Pujoliivin blogissa viime keväänä ja miellytti heti pikseleihin rakastuneen insinöörin silmää. Ohje oli jopa ilmainen, mutta tietysti suunniteltu aika paljon ohuemmalle langalle kuin matkalaukusta löytyvät seiskaveikat. Laskin kuitenkin, että kerrokset pystyisi juuri ja juuri mahduttamaan lapasiin. Neuloin yhden lapasen - näytti sekamelskalta, koska yksivärisille kerroksille ei jäänyt enää tilaa. Parin testineulonnan jälkeen muokkasin neulekaaviosta ihan oman, tiivistetyn version lapasille. En nyt kuitenkaan sitä viitsi tässä jakaa, koska kyse on kaikesta huolimatta jonkun toisen alunperin kirjoittamasta ohjeesta, enkä voi tästä loistavasta ideasta itselleni kunniaa ottaa, vaikka tahtoisinkin. 

Kuvia ja valmiita lapasia kun katselee niin ei voi kuin ihmetellä, minkä malliset kädet mulla oikein on. Tein lapaset hyvin pitkälti oman jättiräpyläni mittojen mukaan ja se todellakin näyttää kummalliselta lapasessa. Onneksi ulkonäkö vähän normalisoituu, kun lapasten sisään sulloon kädet :)

Vähän huonosti erottuu tuo lankojen välinen kontrasti näistä kuvista, mutta luonnossa ovat aika hauskan näköiset. Kuvio on myös niin koukuttava, että on pakko joskus vielä neuloa se sukkiin! Huiman hienoja väriyhdistelmiä löytyy tuon tekstin toisen sanan linkin alta. 

Jonon ohi

Äipältä tuli pitkästä aikaa pyyntö valmistaa jotakin. Aiemmille on käynyt vähän "joo, joo, teen kun ehdin", eikä valmista ole muistaakseni tullut kertaakaan... Tällä kertaa hommalle oli selkeä tarve ja aikaraja. Huivin pitäisi valmistua lokakuisiin juhliin kaveriksi harmaalle kotelomekolle ja palvella ehkä muissakin juhlissa loppuvuonna. Ohjekin oli valmiiksi katsottuna ja lankaostoksille kävi kutsu parin päivän päästä pyynnöstä.

Lankakaupaksi valikoitui Kerä. Ensivierailu oli kyllä odottamisen arvoinen. Kiirehdittiin töiden jälkeen puolijuoksua viideltä sulkeutuvaan Kerään ja vaikka oltiin paikalla ehkä miinuutin ennen sulkemisaikaa, saatiin loistokasta palvelua ja vastauksia kymmeniin kysymyksiin. Myymälä ensin yllätti pienuudellaan, mutta sen uumenista silti löytyi montakin vaihtoehtoa tähän projektiin. Pieni on kaunista ja tämä pieni voittaa kyllä suuret lankamarketit mennen tullen!

Mukaan tarttui loppujen lopuksi Rowanin fine art -sukkalanka, josta löytyy merinovillaa, mohairia, polyamidia ja silkkiä. Ja äipän tuntien - tietysti pinkkinä. Kerin langan tänään ja se on kyllä kuin karkki, mutta siitä lisää enemmän, kunhan jotain toivottavasti valmistuu.

Tämä taitaa nyt siis kiilata kyjy-neulontojen ohi, jotta ei tarvitsisi mamman lähteä viimetipan huiviostoksille muutaman viikon päästä. Periaatteessahan tämä kävisi kyjystä, mutta kun menin lupailemaan, että niihin käytetään vain jo lankavastastosta löytyviä lankoja. Taidan tehdä kyjy-päätöksen sitten, jos näyttää siltä, että määrä jää muuten vajaaksi :)

Mustikka-kardemummajäätelö

Esittelypostauksesta taisi unohtua yksi oleellisuus. Olen jäätelön suurkuluttaja, facebookin profiilikuvauksen mukaan jopa jäätelösnobi. Neljä vuotta jäätelökiskalla, työsuhde-etuna syödä jäätelöä niin paljon kuin napa vetää, teki tehtävänsä. Ei suinkaan siis mitään kyllästymistä tai tarpeekseen saamista esiintynyt, vaan voisin edelleen elää vain jäätelöllä. 

Itse tehtyä jäätelöä testasin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Osuin mielestäni kerrasta kultasuoneen, sillä ei vieläkään ole tullut vastaan Dr. Sugarin jäätelöohjetta voittanutta. Sivuilta löytyy monta kymmentä ihanaa jätskireseptiä, mutta perusohje on suurin piirtein sama kaikissa, makuaineet vain vaihtelee. 

Parasta on, että tähän et tarvitse jäätelökonetta, eikä jätskiä tarvitse pakastaa, vatkata, pakastaa ja vatkata vaan vaivannäkö on todellakin minimoitu. Makumaailman heureka löytyi Hesarin sivuilta. Alkuperäinen ohje kuulosti vain äärimmäisen monimutkaiselta ja sisälsi kummia ainesosia, mutta poiketa tutusta, helposta, turvallisesta ja takuuvarmasta.

Kuvat näyttää siltä, että olisin ne muropaketilla ottanut. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä, mutta tuo oli kaikki mitä jäätelöä oli enää jäljellä ja omaa jätskihammasta kolotti vietävästi.

Ja seuraavanlaisilla toimenpiteillä pääset samaan lopputulemaan:

Tarvitset:

5dl kermaa

purkillisen (noin 2dl) kondensoitua maitoa

2dl mustikoita (kotimaisia, koska näitä ei kuumenneta)

vaniljatangon sisus

kardemummaa

(sokeria)

Näin se tapahtuu:

1. Soseuta mustikat. Itse jätin soseen aika karkeaksi, koska tykkään, että jätskissäkin saa tuntua suussa jotain sattumia. Lopputulos näyttää myös kotitekoisemmalta ja sympaattisemmalta, kun jädessä on mustikkapilkkuja :) 

2. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljatangon sisus. Lisää myös sokeria, jos makuhermosi sellaista vaativat. Kondensoitu maito on itsessään tosi makeaa ja omissa mustikoissanikin oli sokeria, joten jätin sen tällä kertaa välistä. 

3. Vatkaa kerma vaahdoksi erillisessä kulhossa.

4. Yhdistä hellästi käännellen ja mausta kardemummalla. Itse laitoin aika reippaasti, sillä maku häviää aika hyvin mustikan sekaan. Kaadoin suoraan pussista, joten ei hajuakaan, paljonko sekaan lorahti. Hyvä syy siis maistaa aina ja joka välissä kaikkea.

Koristele haluamallasi tavalla, yllätyksellisesti esimerkiksi kokonaiset mustikat toimii aika hyvin. Pakasta yön yli tai vähintään 8 tuntia. TAI jos omistat sittenkin sen jäätelökoneen niin pyöräytä sillä valmiiksi, niin pääset nopeammin syömään, noms!

Talviherkku

Tahtoisin kovasti kasvikuivurin. Siis jotakin tämän näköistä. Sienien säilömiseen kuivaus on ehdottomasti paras keino, mutta parasta mitä kuivurista saa, on omppukarkit! Mummu kuivatti omenalohkoja aina syksyisin leivinuunin päällä. Ne säilöttiin paperisiin, vanhoihin kaurahiutale-pusseíhin ja sellaisen saattoi saada esimerkiksi syntymäpäivälahjan kylkiäisenä.

Olin ihan unohtanut koko herkun, kunnes pari kesää sitten appi hankki itselleen kuivurin ja minulle eksyi heidän naapuristaan ämpärillinen ylimääräisiä omenoita. Oi tätä onnea. 

Resepti on hyvin simppeli. Tarvitaan suuri (oikeasti suuri, nehän kutistuu ihan olemattomiin) määrä kotimaisia omenoita. Ei tarvitse olla mitään parhainta satoa. Näihin on helppo perata kaikki vähän rupiset ja matoisat omput. Omenat lohkoiksi ja kuivuriin. Onnistuu myös uunissa miedolla lämmöllä, mutta vaatii vähän enemmän tarkkailua. Lohkot jätin paksuimmalta kohtaa noin sentin paksuisiksi. Mitä ohuempia, sen nopeammin ne tietysti kuivuu.

Niiden salaisuus piilee siinä, ettei niitä kuivateta ihan rutikuiviksi. Leivinuunin päällä ihan helppo nakki, mutta kuivurilla piti tehdä pieniä testieriä kellon kanssa. Sopiva aika löytyi viime kesänä, mutta aikaahan ei tietenkään voi laittaa ylös, joten sama homma on edessä tänä kesänä syksynä. Josko sen nyt vaikka kirjoittaisi ylös.

Jään siis odottelemaan suuren suurta omenasatoa! Tänne saa lahjoittaa kaikki ylijäämäomput :)

Ps. Säilytä jossakin hengittävässä asiassa. Ei siis muovirasiassa tai -pussissa. Samalla kuivuminen tietysti hitaasti jatkuu säilytettäessäkin, jos ei niitä ihan rutikuiviksi kuivata. 

Kesän helpoin raparperimehu

Tämähän muuttuu kohta vallan ruokablogiksi. Menneillä helteillä oli niin mukava hääriä keittiössä kuumien patojen ja lämpimän uunin läheisyydessä.  Jos taulukoisi ulkolämpötilaa ja Sirkuksen viettämää aikaa keittiössä, näin voisi päätellä. Todellisuudessa hyviä reseptejä vaan pompahtelee silmien eteen, etten malta jättää niiden tekoa myöhemmälle.Tässä mehussa on melkein jo klassikkoainesta. Onhan tämä toinen vuosi putkeen kun teen sitä. Viime vuonna tähän ihastuin ja olen koko alkukesän etsinyt tämän reseptiä internetin syövereistä. Viime viikolla sen löysin ja tänään huomasin sähköpostissa luonnoksen viime kesältä, jonne ohjeen olen hyvään talteen säilönyt. Hyvä minä. Ohje on superhelppo ja aika nopeakin, eikä tähän tarvita mitään mehumaijoja tai muita suurkeittiön välineitä.

Resepti on tosiaan Hunajaista-blogin Riikalta, mutta kirjoitan sen vielä tähän omilla huomioilla höystettynä.

Tarvitset:
noin 2 litraa raparperia
saman verran vettä
1-2 vaniljatankoa
tuoretta minttua nipullisen
3 dl ruokosokeria
2 sitruunaa

1. Pese ja pilko raparperit kuorineen. Laita kattilaan vesi.
2. Lisää kattilaan vaniljatanko/-tangot ja reilu nippu minttua. Näiden määrää voit vaihdella omien makumieltymyksiesi mukaan. Itse rakastan minttua. Oma reilu nippuni on siis 20-30 -senttisiä mintun varsia yhteen käteen sopivasti mahtuva määrä.
3. Keitä seosta hiljalleen ½ tuntia. Omassa neljän litran kattilallisessa kesti yli vartti alkaa kiehua, joten pidin kattilaa hellalla yhteensä noin 40 minuuttia. Ei ole niin minuutilleen tarkkaa.
4. Siivilöi keitoksesta mehu ja lisää siihen sokeri. Kiehauta mehua vielä hetki, kunnes sokeri sulaa.
5. Ota jäähtymään ja lisää sitruunoiden mehu. Pullota jäähtyneenä.

Lopputulos on aika tymäkkää, muttei ihan tiivistettäkään, joten parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla noin puolet mehua ja puolet esimerkiksi vissyvettä. Itse kyllä tykkään juoda itse tehtyä sekamehuakin tiivisteenä, joten tämäkin maistuu sellaisenaan, mutta en taida edustaa valtaväestöä ;-)

Mantelikakku tyrni-valkosuklaatäytteellä

Nyt on pakko vähän kehua. Tästä nimittäin tuli parasta gluteenitonta täytekakkua, jota olen ikinä maistanut. Kelpasi minineidin ristiäisten makeuttajaksi. Siispä ohje jakoon!

Pohja:
300g mantelijauhetta (voit myös jauhaa vastaavan määrän manteleita jauhoksi yleiskoneella)
3dl tomusokeria
2tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
8 kananmunanvalkuaista 


Täyte:
2½dl kuohukermaa
200g vaniljarahkaa (esim. Valio Eila)
200g valkosuklaata
2rkl vaniljakreemijauhetta
 
Lisäksi:
siemenetöntä tyrnihilloa
marjoja
syötäviä kukkia
 
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon jauhoseos. Kaada taikina kahteen voideltuun (voit myös käyttää leivinpaperia) irtopohja- tai kakkuvuokaan (halkaisija 20cm). Paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pohjat ovat saaneet kauniin kullanruskean värin ja irtoavat reunoilta.
 
Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää vaniljarahka. Paloittele valkosuklaa ja sulata se vesihauteessa. Rohkeampi voi sulattaa mikrossa miedolla lämmöllä, mutta varo polttamasta suklaata! Sekoita valkosuklaasula ja vaniljakreemijauhe täytteeseen.
Jos käytit tavallisia vuokia, kumoa kakut hieman jäähtyneinä. Leikkaa pohjat kahteen osaan niin, että sinulla on yhteensä neljä kerrosta. ”Voitele” kolme alimmaista pohjalevyä tyrnihillolla ja täytä kaikki kolme väliä valkosuklaa-vaniljakreemillä. Kuorruta rennosti samalla kreemillä ja koristele keolla marjoja ja syötäviä kukkia.

Vinkkejä: Jos et omista näin pientä vuokaa, vaan sen tavallisen 26-senttisen, tee suosiolla kaksinkertainen taikina. Toisaalta, voit myös laittaa koko taikinan yhteen isompaan vuokaan ja leikata esimerkiksi kolmeen osaan. Gluteenittomien tapaan tämäkin nousee aika vähän, joten näet heti taikinaa vuokaan laittaessa, onko vuoka sopivan kokoinen.
 
Kyllä, luit oikein, tätä kakkua ei myöskään kostuteta millään. Mantelipohja itsessään on tarpeeksi mehevä ja ainakin näiden täytteiden kosteus riitti hyvin kostuttamaan kakun.
 
Tällä ohjeella valkosuklaakreemiä tulee aika paljon, joten se riittää kakun kuorruttamiseen joka puolelta. Jos et halua kuorruttaa kakkua, niin voit yrittää tehdä hieman pienemmän annoksen. Tosin esimerkiksi vaniljarahkaa ei myydä pienemmissä erissä.

Tein itse pohjat juhlia edeltävänä päivänä, täytin aamulla ja koristelin iltapäivällä juuri ennen juhlia. Tällä aikataululla tuli ainakin mehevä ja sopivan kostea lopputulos.

Alkuperäiset ohjeet:

• pohja täältä
• täyte täältä