Kiitos lainasta, äiti!

Sain (tai otin) Itävaltaan lähtiessä kesällä 2013 äidiltä mukaan kangaskassin. Ajattelin kiittää hyvän kassin lainasta. Oli meinaan harvinaisen kestävä ja ulkonäöltään siisti mainoskassi. Aloitin jo Itävallassa kirjomaan Karin Holmbergin kirjan opeilla kassiin paria kukkasta. Sainkin pienen ähräämisen jälkeen keskimmäisen kukan kokonaisuudessaan sekä kahden muun varret kirjottua. Siihen mummovaihde kuitenkin lopahti.

Anteeksi kaikki kirjojat, se on minunkin mielestäni hirmu kivaa, mutta siitä tulee aina mieleen sukulaistädit ristipistoineen ja pöytäliinoineen keinutuoleissaan.

Nyt kuitenkin päätin, että on aika palauttaa kassi oikealle omistajalleen. Menihän siinä yksi tiistai-ilta, että kaksi kukkaa varsien päähän ilmestyi. Äiti ei edes muistanut omistaneensa saati lainanneensa koko kassia, mutta ajatus se kai on tärkein :) Pistot on varmaan kaukana oikeaoppisista, mutta eipä niitä kukaan suurennuslasilla tarkastelekaan. Sitä paitsi oma mielikuvitus on paljon jännittävempää, myös kirjontapistoissa.

Kissankarvoja, tietysti, joka paikassa...

Kassi onkin täällä ollessaan kerännyt pikkuhiljaa sisälleen matonkuteita. Vaatekaapin ja vaatehuoneen tyhjennysoperaatio ilmeisesti siis tuottaa tulosta, vaikkei aina siltä tunnukaan. Silppusin kaikki hiestä tummuneet valkoiset ja puhkikuluneet mustat vaatteet kuteiksi. Kun kudemateriaali loppui, kassi täyttyi. Oivallista resurssien käyttöä. 

Toivottavasti nähdään siis kesällä räsymattojen merkeissä! Se tosin vaatii vielä tilan raivaamista mökiltä ja puiden siirto-operaatiota. Jos siinä menee suhteessa yhtä kauan kuin tässä kirjonnassa, niin katsellaan aihetta uudelleen kesällä 2020...

Kirjomisiin!

Sirkus

Liehuke lämpöön

Talven reissuja varten keksin tarvitsevani jonkunlaisen ranta-asusteen. Kangaslaatikoita penkoessa tuli vastaan sinivalkoraidallinen ohut jokin, tekokuidulta se tuntui hyppysissä. Muhinut laatikossa vuosia ja ostettu periaatteella "ompa kiva kangas, ostan sitä jonkun hyvän määrän". Hyvin olin määrän silloin arvioinut, sillä se oli juurikin passeli tähän huitulaan.

Ja koska kaikkien tutkimustenkin tulee olla toistettavissa, alta löytyy hieno kaaviokuva tällaisen tekeleen suorittamiseen. 

Vaakamitta on siis hartioiden leveys ("hihan" suusta toiseen) ja omassa tapauksessani myös kankaan pakan leveys. Näin sivuille tulee hulpioreunat, eikä niitä tarvitse huolitella.  Omani on 105 cm leveä.

Mittaa ensin, minkä pituisen liehukkeen haluat. Omani on 70 cm. Jälkeenpäin ajatellen tekisin jopa 85-senttisen, koska tällä mitalla se peittää juuri ja juuri pyllyn ja bikinin alaosan. Eli näyttää vähän kyseenalaiselta, jos alla on vain uikkari. Kerro tämä mitta kahdella ja leikkaa kangas poikki tai osta juuri se mitta kangasta (pienten saumavarojen kanssa tietty). Huolittele kankaan päädyt esimerkiksi saumurilla. Itse en jaksanut kääntää reunoja.

Taita kangas kuvan mukaisesti kaksinkerroin ja mittaa yläreunan keskikohta. Tee siihen lyhyt viilto taitetta pitkin, josta juuri saat pääsi läpi. Laita kangas päällesi ja piirrä sopiva kaula-aukko. Leikkaa parin sentin päästä viivasta, käännä ja ompele aukon reunat siistiksi. Mittaa päälläsi myös sopiva kohta sivusaumoille. Toisin sanoen päätä, kuinka löysän haluat vartalo-osasta. Omaan huitulaani ompelin sivusaumat 20 cm reunoista. Jätä yläreunaan käden helposti mentävä aukko, äläkä ompele hihoja umpeen, kuten tein itse ensimmäisellä kerralla. Jätin myös alareunasta saumat kesken reilun 10 cm matkalta, jotta liehukkeesta tulisi entistäkin liehuvampi. 

Viimeisenä mittaa päällä vyötärön kohta ja merkkaa se sivusaumoihin. Tee näihin kohtiin napinlävet ja pujota nauha läpi. Tee rusetti ja liehuttele rannalla!

Lämmintä helmikuuta ja reissusuunnitelmia!

Sirkus

Ystävänpäivän herkut

Suunnittelin nämä ystävänpäiväherkuiksi, mutta todellisuudessa niiden suurin käyttötarkoitus oli tuomarin lahjonta akateemisissa kyykkämittelöissä edeltävänä lauantaina. Vähän piti myös maistella jo ennen kisakoitoksia haalarimerkkien ompelun lomassa :) Molemmat onkin vanhoja tuttuja, joista ainakin jo uutena vuotena vinkkailin. Tässä kuitenkin vähän päivitystä näihin ohjeisiin!

Pahoittelut kuvien saamattomasta laadusta. Kännykän kamera on ihan ok kuvaamiseen, mutta vain jos kuvia katselee kännykän näytöltä. Kamera kuitenkin unohtui kotiin, joten oli pakkorako. 

Ensimmäisenä on rocky road!

Ainekset:
2 Fazerin sinistä (tai yksi sininen ja yksi taloussuklaa), yhteensä 400g
30g voita
noin 2dl minivaahtokarkkeja
noin 2dl suolapähkinöitä
1 valkosuklaalevy 145g
nonparelleja

Sulata ruskeat suklaat vesihauteessa, lisää sekaan sula voi. Rouhi pähkinät esimerkiksi rullailemalla kaulimella muovipussissa olevien pähkinöiden yli. Jos käytät normaalikokoisia vaahtokarkkeja, saksi ne pienemmiksi. Sekoita suklaiden joukkoon vaahtokarkit ja pähkinät. Taputtele vaahtokarkkien paksuiseksi levyksi leivinpaperin päälle. Tästä tuli noin 30 x 30 cm kokoinen levy. Laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun sulatat valkosuklaan vesihauteessa. Laita valkosuklaa pursotus- tai pakastuspussiin, leikkaa kulma auki ja pursota ohuena nauhana levyn päälle. Ennen kuin valkosuklaa jähmettyy, ripottele päälle nonparelleja. Anna koko komeuden jähmettyä jääkaapissa parisen tuntia ja leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa, mutta varo, sillä on tapana haihtua jääkaapista.

Toisena klassikkokeksejä. Tämä vakioresepti ei petä koskaan ja se onkin palvellut lahjontakekseissä jo vuodesta 2012.

Ainekset:

250 g sulatettua voita
5,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria (itse käytin pelkkää vaniljajauhetta)
2 munaa
200 g leivontavalkosuklaata (tavallinen sulaa uunissa, tämä pysyy kiinteämpänä)
1 dl pakastekuivattuja mansikoita rouhittuna
1 dl kookoshiutaleita

Sekoita voisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola ja siivilöi seos muna-sokeriseokseen. Lisää rouhittu suklaa, mansikat ja kookoshiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormin pyöritellen pienen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Keksit leviävät aika paljon, joten älä täytä peltiä kovin tiuhaan. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Keksit saavat jäädä ihan inasen raaoiksi, jotka sitten jäähtyessään jähmettyvät ihanan sitkeiksi ja ryppyisiksi.