Minille miniä

Siis junasukat. Eivät mielestäni ulkonäöllään hurmaa, mutta ovat ilmeisesti toimivin markkinoilla oleva malli. Kun lähisukuun putkahti uusi miniystävä, piti jotain olla valmiina, vaikka taitavat vasta talvella päästä lämmittämään pikkuruisia koipia.

7 veljekselle piti silmukkamääriä vähän muokata, mutta kun kokemusta vauvan jalan koosta ei ole, löytyi suuntaviitaksi onneksi ohje täältä. Varsinainen ohje on kuitenkin Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta.

Junasukat

Puikot: 3mm

Lanka: Jämäkeriä 7 veljestä

Otin silti pieniä vapauksia, sillä en keksinyt, miksi myös jalkaterän päällä pitäisi olla ryppyjä, joiden ulkonäöstä en pidä. Siispä kirjoneuletta! Saa nähdä, miten toimivat käytännössä. En uskalla toisia tehdä ennenkö saan ammattilaisen mielipiteen asiasta.

Sukan suun (yläreunan, mikä se on?) kanssa kävi vähän hassusti. Kuten sanottu, vauvojen jalkojen koosta ei ole mitään käsitystä, joten aloin ensimmäisen sukan kanssa panikoimaan, kiristääkö se säärestä. Purin jälkikäteen aloitussilmukat ja päättelin ne ihan löyhästi langalla ja neulalla. Nyt se on tosi löysä, eli en tiedä pysyykö se jalassa, eheh. Toiseen sukkaan jätin normaalin reunan, on ainakin yksi sopiva sitten! Todella kätevää...

Punaista ja makeaa

En muista koska olen viimeksi ostanut lankaa. Olen ollut jonkinlaisessa langanostolakossa, sillä niitä alkaa olla nurkat ja laatikot täynnä. Lienee melko yleinen vaiva neulovien ihmisten läheisyydessä.

Sen tiedän varmuudella, että elokuun 2013 jälkeen en ainakaan ole ostanut lankaa. Silloin siis päätin lakkoni aloittaa. Edellisestä kerästä saattaa siis olla vielä pidempi aika. Melko hurjaa. Tosin saatan alelaareista ostaa yksittäisiä "tää näyttää tosi kivalta"-keriä, jolloin en edes tajua ostaneeni lankaa.

En koskaan (ikinä, milloinkaan, vähän radikaali ilmaisu, mutta kuitenkin) osta punaista lankaa. Tai no, mitään punaista ylipäätään. Nyt mielen sopukoissa on kuitenkin peräti kaksi projektia, mitkä ehdottomasti vaativat punaista:

Ensimmäinen niistä on odotellut jo pitkään, mummun kutoman unisukan toinen pari on jossakin vuosien saatossa hävittänyt itsensä. Jäljellä olevassa sukassa on jo valmiiksi kahta eri punaisen sävyä, joten ajattelin, että toinen pari saa olla mitä vaan, kunhan punaista.

Kuva: Emma Karvonen

Uudempi ihastus on Emma Karvosen Raanu-sukat. Olen näitä katsellut varmaankin jo viime kesänä, mutta nyt ne tuli uudelleen vastaan, enkä oikein tahdo päästä yli. Ullaneuleen ohje on roikkunut selaimen välilehdellä siitä asti. Mietin ensin jo kaapista löytyvien lankojen käyttöä, mutta ei. Mikään yhdistelmä ei vaan näyttänyt yhtä hyvälle - raanulle. Siinähän menee koko sukkien idea, jos poistutaan raanun värimaailmasta.

JA LOPUT LANGAN JÄMÄT TUHLAISIN NÄIHIN ♥

Ihan putkeen langanostopuuhat ei kuitenkaan menneet - vai mitä luulette, kun tulos oli tämä?

Kopioinnin arvoinen idea

Löytyy naapurustosta. Ohikulkiessani melkein harmittelen, miksen omista hiekkalaatikkoa. Siihen voisi rakentaa minikokoisen kaupungin. Tai ostaa miniharavan ja perustaa zen-puutarhan!

Pieniä asioita

Aloitetaan pienellä ja vanhalla.

Jotain piti tehdä. Tai siis piti siivota, mutta siivouskomeroa kaivellessa keksin parempaa tekemistä. Kuinka usein ihminen käyttää suihkupulloa? Minä, ehkä kerran kuussa. Jos sitäkään. Haistoin kuitenkin idean siinä. Myös pakottava tarve piirtää jonnekin muualle kuin paperille vaivasi. Liekö jäänteitä lapsuudesta.

Pari vuotta vanhaa suihkupulloa sen sijaan vaivasi likaisuus ja tylsyys. Ei muuta, kuin suosikkipuhdistusaineeni mukaan ja toimeen. 

Kynsilakanpoistoaineella muuten lähtee mm. meikkitahrat lavuaarista ja kengistä tulleet mustat viirut jalkalistoista. Kyllä, tiedän, ei mitään ekologista saati terveellistä, varsinkaan kun ostaa halvinta (siis asetonillista). Mutta silti! Pieniin ikilikoihin ihan voittamaton aine.

No niin, kynsilakanpoistoainehöpinät sikseen, vanulappu käteen ja hinkkaamaan. Samoilla hajuilla jatkettiin spriiliukoisen tussin (siis pakastustussin, kuten kotona sanotaan, heh) kanssa. Vähän meinasi lähteä lapasesta tuo tussailu, mutta onnistuin hillitsemään itseni, eikä koko suihkepullo ole nyt mustan tussin peitossa. Nyt kelpaa suihkutella, hmm, kukkia? Silittäessä? Ai niin, enhän mä silitä. No jotain kuitenkin.

Mihin voin piirtää seuraavaksi?

Minä - Sirkus

Olen...
... 23-vuotias
... teekkari
... cheerleader
... enkä ollenkaan valmis muuttumaan vakavasti otettavaksi aikuiseksi, vaikka työssä käyvä alter ego sellaista välillä vaatisikin

Rakastan...
... avokadoja ja korianteria
... kissaa (tykkään aika paljon myös muista kisuista)
... lunta ja kylmimpiä talvipäiviä
... samoilua ja vaeltelua niin kaupungissa kuin metsissä
... isoja orkestereita

Vihaan... (aika jyrkkä ilmaisu, tunnustan, mutta ei rakastamisen pariksi vaan käy 'en tykkää')
... nurjia silmukoita
... kevätesikoita
... yhdyssanavirheitä
... kalan ja meren hajua

Ja pelkään syvää vettä.

Hei!

Tämä on ensimmäinen sivu toista sirkusta, yhtä sirkusta, yhtä ja toista sirkusta.

Koska haluan jakaa oman elämäni täysin tänne internetin syövereihin.
Koska jokaisella teinitytölläkin on nykyään oma blogi.
Kun muutkin niin minäkin.

No jos ei kuitenkaan.

Koska vuosi vaihtariblogia osoitti, että kirjoittaminen olikin yllättävän kivaa.
Koska teen aika paljon käsilläni, enkä pidä niistä mitään kirjaa. Siis omiksi muistiinpanoiksi.

Ennen kaikkea myös muille, aina kun uskon löytäneeni jotakin jakamisen arvoisia vinkkejä. Siis jotakin, joka joskus voisi jotakuta toistakin hyödyttää. Aihealueena sattumanvarainen kirjo käsillä tekemistä, joka saattaa välillä lipsahtaa myös keittiön tai puutarhan (tällä hetkellä vielä parvekkeen) puolelle.

Mukana seurailee myös Mainio, joka toimittaa mm. oikolukijan ja kuvausassistentin virkoja.

Kiitos ja hei!
Sirkus