Paketteja, paketteja, paketteja!

Joidenkin asioiden suhteen olen täysi hamsteri, vaikka muuten vierastankin tavaramääriä ja epäjärjestystä. Esimerkiksi vanhoja aikakauslehtiä tai Marimekon mainoskuvastoja en voi heittää pois, sillä niissä on hienoja kuvia. Niitähän voi joskus vaikka tarvita!

Kun lipaston koko alalaatikko on täynnä epämääräisesti arkistoituja lehtiä ja irtirevittyjä sivuja, on pakko suorittaa jotain toimenpiteitä. Siispä selasin jokaikisen lehden ja lapun läpi ja leikkasin kauniit sivut talteen. Seuraavana kohteena oli pahvinkeräyskori, josta uusiokäyttöön tarttui kaikki wc- ja talouspaperirullien hylsyt. Enää kaksipuoleista teippiä ja sakset - voilà!

Hylsyt taitetaan litteiksi, itseasiassa helpottaa seuraavaa työvaihetta, jos taite ei ole kovin terävä. Päädyt pyöristetään mahdollisimman symmetrisesti. Itse käytin mallina korvatulppien pahvikoteloa, se sattui olemaan lähes millilleen saman kokoinen kuin pieni vessapaperihylsy. Sitten vain teippailemaan! Liimakin toki käy, mutta oon koukussa kaksipuoleiseen teippiin, se on niin superhelppo. Teipatessa paperi ei myöskään kastu kupruille kuten liimatessa helposti. Tai sitten en vaan osaa liimata :)

Hylsyjen väri on sellainen, että melkein mikä vain paperi peittää sen. Esimerkkinä kuvassa näkyvä Marimekon Raanu-kuosisen paketin paperi on ihan tavallista sanomalehtipaperia. Muut onkin paksumpaa mainos- ja esitepaperia.

Suljentamekanismeina toimii esimerkiksi lyhyet silkkinauhan pätkät laatikon pohjalta, myös teippi pitää ihan hyvin ja oikeanpuoleisimpaan on tuhottu jämäpätkä villalankaa sekä tilkku organzaa. Keskimmäisen paketin sydän on tehty vanhoista helmistä, jotka on pujotettu rautalankaan.

Vinkkinä, näihin isompiin mahtuu juuri sopivasti esimerkiksi yksi hopealusikka 3-vuotiaan pikkuneidin kapiokokoelmaa kartuttamaan :)

Kun mikään ei valmistu

... voi aina aloittaa uusia!

Tällainen toiminta on kyllä vastoin kaikkia periaatteitani. Korkeintaan yksi työ kutakin lajia (siis virkkaus, neulomus tai ompelus) saa kerrallaan olla kesken, muuten menee pasmat sekaisin. KyJy-haaste kuulosti kuitenkin niin villiltä, etenkin kun kaikki tekeminen junnaa paikallaan, eikä työmatkoillakaan enää synny mitään.

Ei huolta, jos kyjy ei sano mitään. En kertakaikkiaan ollut koskaan kuullutkaan moisesta, ennenkö se jossakin täällä blogistanian viidakossa tuli pari viikkoa sitten vastaan. Googletuksen perusteella tätä on kuitenkin harrastettu jo monena vuonna.

Kyjy eli kesäyöstä jouluyöhön. Tarkoituksena on aloittaa ja saattaa valmiiksi 20 työtä 20.6.-24.12. välisenä aikana - neuloen tai virkaten. Kaikki 20 työtä tulee olla aloitettuna 30.9. mennessä. "Alkuperäinen" kyjy löytyy Novitan neulomosta, joka harmillisesti on maksullinen. Kilpailevan kyjyn on kuitenkin Koukussa ja Lankakori Sekaisin -blogien kirjoittajat luoneet facebookiin. 

Itse ajattelin vain varjo-kyjyillä. Siis neuloa ja virkata oman mieleni mukaan mitenkään minnekään raportoimatta. Tai no, tietysti tänne vähän vilauttaa väliaikatietoja ja (toivottavasti) valmistuneitakin puuhia.

Lankakätköjen penkojaisten jälkeen tuloksena on langat - tittididii - kuuteen projektiin! Kuvittelin, että helpostihan tuosta edes 10 tai 15 suunnitelmaa kehittelee. Mitä vielä. Ai niin, unohdin sanoa, että tarkoituksenanihan on käyttää vain jo valmiiksi kotona oleskelevia nöttösiä. Saa nähdä, pitääkö siitä(kin) periaatteesta hieman joustaa, ennenkö lähestytään kahtakymmentä.

Pikkuvinkki

Illan ratoksi kopioin parit mielenkiintoiset ja toivottavasti käyttökelpoiset kaavat Suuresta Käsityölehdestä. Kaavapaperia ei kuitenkaan koskaan ole silloin kun sitä tarvitsisi ja muulloin ei muista ostaa. Siispä niksipirkka käyttöön ja tonkimaan laatikoita.

Oon ehkä sanonut, etten muuten tykkää säästellä tavaroita turhan paljoa, mutta kaikki askarteluun ja käsitöihin edes etäisesti kelpaava jää kyllä täysin ilman harkintaa aina talteen. Kerrankin tästäkin oli hyötyä ;)

Kaavapaperiksi nimittäin pääsi (muistaakseni mun 12-vuotissyntymäpäivillä) käytetty kuitukankainen kertakäyttöliina. Tästä voisi tulkita, että äipällä on jokseenkin samantyyppisiä hamstrausominaisuuksia. Mutta kun väisteli suurimmat kahvitahrat niin toimii hyvin, ei rapise ja voi taitella huoletta. Kyseinen liina ei myöskään ollut ohuimmasta päästä, joten ei myöskään repeile. Ja niin on maailma taas pelastettu kierrättämällä.

Inkeri-lapaset

Ei kirjoneuletta! Ja nurjia silmukoitakin vielä. On aikoihin eletty, koska innostuin tästä ohjeesta niin, että se pääsi heti puikoille.

Yleensä surffaan Pinterestin ja Ravelryn ihmeellisissä maailmoissa tuntikausia ja klikkailen kirjanmerkkeihin tai kirjastoon talteen kaikki ihanat ohjeet, mutta harvoin niistä mikään toteutuu. Tai ainakaan vuoden Pinterest-haahuilun ja puolen vuoden Ravelry-onnen jälkeen ei yksikään "pinnauksistani" ole edennyt toteutukseen asti.

En edes tiedä tai muista, mistä päädyin kyseiselle sivulle, mutta jostain se vastaan tuli ja tehtävä suoritettava pikimmiten. Tästä siis suora linkki ohjeeseen, klik! 

Inkeri-lapaset

puikot: 3,5mm

lanka: 7 veljestä harmaata vajaa 80g plus jämänöttösiä raitoihin

Sellaisen modauksen tein, että lisäsin pienen peukalokiilan. Aloitin sen vasta raitojen jälkeen, eli ei mitenkään haastava lisäys yksiväriseen tasaiseen neuleeseen. En enää tee ollenkaan lapasia ilman peukalokiilaa, koska ainakin tähän jättikäteen se vaan istuu kymmenen kertaa paremmin, koska eihän kenenkään kämmenosa ole suora pötkylä, eihän? 

Kuvat Mainion käsialaa Itävallan auringosta. Kyllä siitä vielä hyvä hovikuvaaja koulutetaan.

Järjestys kunniaan

Myönnän, mulla on ehkä jonkinlainen neuroosi. Se ei näy päälle, mutta esimerkiksi Mainio saa välillä tuta sen voiman. Siivous- tai oikeastaan järjestysneuroosi nimittäin rajoittuu tiukasti kaapien ja laatikoiden sisäpuolelle. Periaatteella paikka kaikelle ja kaikki paikalleen, mutta oikeastaan vain ensimmäinen puolikas tuosta sanonnasta, sillä tasoilla ja lattioilla 'saattaa' kyllä lojua tavaraa odottamassa pääsyään niille paikoilleen.

Jos saisin valita, ottaisin keittiöni täyteen pelkkiä laatikoita - ehkä paras säilytysmekanismi ikinä. Niissäkään ei silti jauhopussit ja muut epämääräisen malliset kuiva-ainepakkaukset kuitenkaan ikinä pysy pystyssä ja jauhopusseista aina vuotaa jauhoa laatikon pohjalle.

Siispä samanlaisia, laatikkoon juuri (sattumalta tosin) täydellisen kokoisia purkkeja, pala kartonkia, pala sinitarraa ja tussi tai tulostin. Mieluisa fontti valikoitui jostakin netin ilmaispalvelusta, joita löytää loputtomiin esimerkiksi googlesta, hakusanoilla "ilmaiset fontit" tms. Itse vain jäljensin fontin käsin tietokoneen näytöltä, mutta vähemmällä vaivalla selviää, jos tulostaa oikeat nimilaput.

Ps. Vinkkinä, esimerkiksi makaronin ja riisin keitto-ohjeet kannattaa leikata talteen alkuperäisistä pakkauksista ja laittaa kiinni kannen sisäpuolelle. Ei tarvitse sitten parin päivän päästä googlettaa, miten sitä riisiä keitetään ;-)