Dither-mania

Malli: Dither
Lanka: 7 veljestä - taas
Puikot: kolmosen perus sukkapuikot

Lapasista syntyy helposti huima puolen vuoden ikuisuusprojekti, kun sijoittaa ne valmistuneiden koriin ennenaikaisesti. Kaivelin viime viikolla töihinlähtökiireessä jotain sopivan pientä tekemistä tunnin työmatkalle ja jostain syystä kurkkasin myös valmistuneiden joukkoon. Onneksi kurkkasin, sillä siellähän nämä odotteli iloisena päättelyä.

Malli tuli vastaan Pujoliivin blogissa viime keväänä ja miellytti heti pikseleihin rakastuneen insinöörin silmää. Ohje oli jopa ilmainen, mutta tietysti suunniteltu aika paljon ohuemmalle langalle kuin matkalaukusta löytyvät seiskaveikat. Laskin kuitenkin, että kerrokset pystyisi juuri ja juuri mahduttamaan lapasiin. Neuloin yhden lapasen - näytti sekamelskalta, koska yksivärisille kerroksille ei jäänyt enää tilaa. Parin testineulonnan jälkeen muokkasin neulekaaviosta ihan oman, tiivistetyn version lapasille. En nyt kuitenkaan sitä viitsi tässä jakaa, koska kyse on kaikesta huolimatta jonkun toisen alunperin kirjoittamasta ohjeesta, enkä voi tästä loistavasta ideasta itselleni kunniaa ottaa, vaikka tahtoisinkin. 

Kuvia ja valmiita lapasia kun katselee niin ei voi kuin ihmetellä, minkä malliset kädet mulla oikein on. Tein lapaset hyvin pitkälti oman jättiräpyläni mittojen mukaan ja se todellakin näyttää kummalliselta lapasessa. Onneksi ulkonäkö vähän normalisoituu, kun lapasten sisään sulloon kädet :)

Vähän huonosti erottuu tuo lankojen välinen kontrasti näistä kuvista, mutta luonnossa ovat aika hauskan näköiset. Kuvio on myös niin koukuttava, että on pakko joskus vielä neuloa se sukkiin! Huiman hienoja väriyhdistelmiä löytyy tuon tekstin toisen sanan linkin alta. 

Jonon ohi

Äipältä tuli pitkästä aikaa pyyntö valmistaa jotakin. Aiemmille on käynyt vähän "joo, joo, teen kun ehdin", eikä valmista ole muistaakseni tullut kertaakaan... Tällä kertaa hommalle oli selkeä tarve ja aikaraja. Huivin pitäisi valmistua lokakuisiin juhliin kaveriksi harmaalle kotelomekolle ja palvella ehkä muissakin juhlissa loppuvuonna. Ohjekin oli valmiiksi katsottuna ja lankaostoksille kävi kutsu parin päivän päästä pyynnöstä.

Lankakaupaksi valikoitui Kerä. Ensivierailu oli kyllä odottamisen arvoinen. Kiirehdittiin töiden jälkeen puolijuoksua viideltä sulkeutuvaan Kerään ja vaikka oltiin paikalla ehkä miinuutin ennen sulkemisaikaa, saatiin loistokasta palvelua ja vastauksia kymmeniin kysymyksiin. Myymälä ensin yllätti pienuudellaan, mutta sen uumenista silti löytyi montakin vaihtoehtoa tähän projektiin. Pieni on kaunista ja tämä pieni voittaa kyllä suuret lankamarketit mennen tullen!

Mukaan tarttui loppujen lopuksi Rowanin fine art -sukkalanka, josta löytyy merinovillaa, mohairia, polyamidia ja silkkiä. Ja äipän tuntien - tietysti pinkkinä. Kerin langan tänään ja se on kyllä kuin karkki, mutta siitä lisää enemmän, kunhan jotain toivottavasti valmistuu.

Tämä taitaa nyt siis kiilata kyjy-neulontojen ohi, jotta ei tarvitsisi mamman lähteä viimetipan huiviostoksille muutaman viikon päästä. Periaatteessahan tämä kävisi kyjystä, mutta kun menin lupailemaan, että niihin käytetään vain jo lankavastastosta löytyviä lankoja. Taidan tehdä kyjy-päätöksen sitten, jos näyttää siltä, että määrä jää muuten vajaaksi :)

Mustikka-kardemummajäätelö

Esittelypostauksesta taisi unohtua yksi oleellisuus. Olen jäätelön suurkuluttaja, facebookin profiilikuvauksen mukaan jopa jäätelösnobi. Neljä vuotta jäätelökiskalla, työsuhde-etuna syödä jäätelöä niin paljon kuin napa vetää, teki tehtävänsä. Ei suinkaan siis mitään kyllästymistä tai tarpeekseen saamista esiintynyt, vaan voisin edelleen elää vain jäätelöllä. 

Itse tehtyä jäätelöä testasin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Osuin mielestäni kerrasta kultasuoneen, sillä ei vieläkään ole tullut vastaan Dr. Sugarin jäätelöohjetta voittanutta. Sivuilta löytyy monta kymmentä ihanaa jätskireseptiä, mutta perusohje on suurin piirtein sama kaikissa, makuaineet vain vaihtelee. 

Parasta on, että tähän et tarvitse jäätelökonetta, eikä jätskiä tarvitse pakastaa, vatkata, pakastaa ja vatkata vaan vaivannäkö on todellakin minimoitu. Makumaailman heureka löytyi Hesarin sivuilta. Alkuperäinen ohje kuulosti vain äärimmäisen monimutkaiselta ja sisälsi kummia ainesosia, mutta poiketa tutusta, helposta, turvallisesta ja takuuvarmasta.

Kuvat näyttää siltä, että olisin ne muropaketilla ottanut. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä, mutta tuo oli kaikki mitä jäätelöä oli enää jäljellä ja omaa jätskihammasta kolotti vietävästi.

Ja seuraavanlaisilla toimenpiteillä pääset samaan lopputulemaan:

Tarvitset:

5dl kermaa

purkillisen (noin 2dl) kondensoitua maitoa

2dl mustikoita (kotimaisia, koska näitä ei kuumenneta)

vaniljatangon sisus

kardemummaa

(sokeria)

Näin se tapahtuu:

1. Soseuta mustikat. Itse jätin soseen aika karkeaksi, koska tykkään, että jätskissäkin saa tuntua suussa jotain sattumia. Lopputulos näyttää myös kotitekoisemmalta ja sympaattisemmalta, kun jädessä on mustikkapilkkuja :) 

2. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljatangon sisus. Lisää myös sokeria, jos makuhermosi sellaista vaativat. Kondensoitu maito on itsessään tosi makeaa ja omissa mustikoissanikin oli sokeria, joten jätin sen tällä kertaa välistä. 

3. Vatkaa kerma vaahdoksi erillisessä kulhossa.

4. Yhdistä hellästi käännellen ja mausta kardemummalla. Itse laitoin aika reippaasti, sillä maku häviää aika hyvin mustikan sekaan. Kaadoin suoraan pussista, joten ei hajuakaan, paljonko sekaan lorahti. Hyvä syy siis maistaa aina ja joka välissä kaikkea.

Koristele haluamallasi tavalla, yllätyksellisesti esimerkiksi kokonaiset mustikat toimii aika hyvin. Pakasta yön yli tai vähintään 8 tuntia. TAI jos omistat sittenkin sen jäätelökoneen niin pyöräytä sillä valmiiksi, niin pääset nopeammin syömään, noms!