Sivut

30 marraskuuta 2015

Vietnam - Hanoi


























Viimeiset kaksi viikkoa kului kunnollisen internetin ulottumattomissa ympäri Vietnamia. Koska ennen lähtöä ei Vietnamista juurikaan löytynyt suomenkielisiä blogikokemuksia, ajattelin täällä jakaa muutaman ajatuksen ja kokemuksen meidän matkan varrelta.

Tekniset tiedot
Seurueen koko: viisi parikymppistä teekkaria
Matka-aika: 16.-27.11.2015
Kohteet: Hanoi (2 yötä) - Halong Bay (1 yö) - Hanoi (2 yötä) - Hoi An (3 yötä) - Hanoi (1 yö)

Hanoi yllätti ensinäkemällä täysin. Vailla mitään taustatietoja odotin jotakin bankokmaista ihmisvilinää ja pilvenpiirtäjiä. Vastassa olikin (hurjasta liikenteestä huolimatta) yllättävän rauhallinen kaupunki, jossa entinen Ranskan valta näkyy hyvinkin paljon arkkitehtuurissa. Iso plussa Hanoille myös turistien vähyydestä. Off-seasonhan nyt oli, mutta ainakin jäi sellainen tunne, että nähtiin sitä oikeaa Vietnamia. Tai sitten turisteja vaan huijattiin onnistuneesti. Mistä muuten huomio! Ei ainakaan huomattu tulleemme huijatuksi kertaakaan. Taskuvarkaita tai huijareita ei myöskään näkynyt tai ollut turvaton olo kaupungissa. Yksi taksikuski nyhti triplahinnan matkasta viritetyllä mittarillaan, mutta häviöt oli neljän euron luokkaa, joten reissubudjetti ei siihen kaatunut.



Yöpyminen
Yövyttiin yhteensä kolmessa hotellissa, jotka kaikki oli kyllä onnistuneita valintoja. Ensmmäiset kaksi yötä vietettiin Royal Palace Hotel 2:ssa. Meidän viiden hengen huone, noin 10e/yö/hlö ei ainakaan ollut noin hieno, mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kylppärissä haiskahti sisäilmaongelmalle ja ainoa pieni ikkuna oli roskakatoksille. Joka tapauksessa ihan ok hotelli (etenkin hintaansa nähden), ok aamupala ja palvelu erinomaista. Plussaa myös erittäin hyvästä sijainnista.

Ha Long Bayn jälkeisen hotellin valinnassa ainoa kriteeri oli uima-allas :) Haluttiin hikiseen Hanoihin jotain virvoitusta, eikä maltettu odottaa Hoi Anin rantoja. Viiden hengen huoneista ei näillä vaatimuksilla ollut paljoa valinnan varaa, joten majapaikaksi valikoitui Elegant Suites. Hinta olikin sitten korkeampi, noin 30€/yö/hlö, mutta sen mukainen oli asuntokin. Kolmen makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen keittiöllinen luksuslukaali oli joka pennin arvoinen. Kovin paljoa turisteja näissä huoneistoissa ei ilmeisesti asu, vaan enemmänkin komennusmiehiä ja muita ulkomaalaisia, jotka viettävät pidempiä aikoja Hanoissa. Sijainti oli parin euron taksimatkan päässä keskustasta, noin 6km vanhasta kaupungista. Altaalla ei tähän vuodenaikaan ollut ruuhkaa ja kuntosalikin olisi ollut käytössä. Aamupalaltakin sai kaikkea, mitä toivoa saattoi.

Viimeinen yö vietettiin Dahliassa. Sen Family room oli juurikin sama kuin kuvista löytyvä. Täälläkin hyvä aamupala ja palvelu vielä parempaa kuin missään aikaisemmassa paikassa. Täällä huolehdittiin jopa taksien hinnoista. Hinta oli samaa tasoa kuin Royal Palacessa, 10€/yö/hlö. Samoin sijainti oli hyvin lähellä Royal Palacea, mutta Dahlialle piti pääkadulta uskaltaa poiketa pienelle mutta rauhalliselle sivukadulle. 

Syö täällä
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että Tripadvisor oli hyvinkin oikeassa koko Vietnamissa. Turistikaduilla olevien ravintoloiden ruoka oli usein hyvinkin mautonta ja tarjoilijat heittivät sisään sanoilla "no spicy, no spicy". Sen sijaan katukeittiöt olivat huikeita! Turistiripulia uhmaten syötiin pariin otteeseen näissä "pikkutuolipaikoissa". Hanoissa ei voi välttyä pikkutuoleilta ja ne on usein tae paikallisuudesta. 



Hanoin paras paikka oli ehdottomasti kuitenkin May Taste. Se sijaitsi ihan Elegant Suitesin vieressä ja päädyttiin sinne vain sen takia. Ruoka oli ehkä hieman kokeilevampaa vietnamilaista, jossa oli vivahteita ranskalaisesta keittiöstä. Aivan uskomattomia makuyhdistelmiä ja sympaattinen, hyvin palveleva paikka. Käytiin kaksi kertaa ja ainoana miinuksena täytyy sanoa, että varmista, että itse May on keittiössä. Apukokkien tekemä ruoka oli sekin hyvää, muttei ihan niin maukasta. 



Sitten kun paikallinen ruoka alkoi kyllästyttää, löytyi pimeältä kujalta pizzeria 4P's, josta hieman kalliimmalla sai niin hyvää pizzaa, että jaksoi taas loppuloman syödä vietnamilaista ruokaa. Pizzat paistettiin asiakkaiden nenien edessä avoimessa keittiössä ja palvelu oli täälläkin ensiluokkaista. Myös olutvalikoima oli tavallista parempi. 

Käy täällä




Ho Chi Minhin eli setä Hon mausoleumi oli ihan vaikuttava näky. Oli niin kuuma, ettei kukaan suostunut vaatetuksella peittämään olkapäitä ja polvia, joten ihailtiin vain aitojen takaa. 




Vietnamin sotahistorian museo oli mielenkiintoinen kohde viimeiselle reissupäivälle, kun lämpötila tipahti alle 20 asteen. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 40 000 dongia (alle 2€) ja kamerasta sai pulittaa 30 000 dongia. Mielenkiintoisen tästä teki näkökulma; näyttelyssä esiteltiin pääosin voittoja ja sotasaaliita, eikä esimerkiksi amerikkalaisten käyttämistä myrkyistä puhuttu halaistua sanaa. Itsetehdyt aseet oli jännittäviä ja suuret koneet. Näyttelyn tekstejä oli aika nihkeästi käännetty englanniksi, mutta me ei niitä ainakaan olisi edes jaksettu lukea kovin tarkkaan.






































Night market Hàng Dàon ympäristössä ja sen katukeittiöt. Tarvitseeko selittää enempää? Valtava väentungos ja kadut täynnä kojuja, jotka myyvät kaikkea mahdollista piraattilaukuista hedelmiin ja käsitöihin.



Vähän erilaisempia tuliaisia myy Ginkgo-ketju. Pykälää kivempia turistipaitoja ja luomupuuvillaa. Laatueron tuntee kyllä sormenpäissä. 

Älä käy täällä ja muita vinkkejä
Viacom Tower -ostoskeskusta suositteli niin hotellin respa kuin joku bongaamani suomalainen bloggaajakin. Virhe. Ihmisistä aivan tyhjä ostoskeskus oli todella kallis (Suomen hintatasoa) ja liikkeet olivat kaikki tuttuja länsimaisia. Samat tavarat saisi siis Suomesta ja ilman kantamisen vaivaa toiselta puolelta palloa.



Taksiyhtiöistä Hanoi Group ja Mailinh taxi ovat useamman eri lähteen mukaan luotettavimmat ja hinnatkin on kohtuulliset. Vihreätaksinen Mailinh on halvin näistä, mutta heillä harvemmin isompia autoja, joilla viisi olisi mahtunut matkustamaan.

Liikenne muutenkin on lievästi sanottuna kaaosta, mutta siitä huolimatta toimii yllättävän sujuvasti. Skoottereita ei ilmeisesti koske minkäänlaiset liikennesäännöt, joten jalankulkijana saa olla tarkkana. 

Pahoittelut kehnoista puhelinkuvista. Ei jaksettu kantaa järkkäriä mukaan reissuun. Lupaan, että seuraavalle tripille se lähtee mukaan :) Lisää pitkiä jaaritelmia tiedossa Hoi Anista ja Halong Baystä! 

Sirkus

06 marraskuuta 2015

Dear Santa...

... joululahjaksi tänä vuonna toivoisin:







































1. Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjan.
Tarvitseeko tätä selittää? Ihania sukkia kirja pullollaan. Ainakin pikaisen selauksen perusteella.




























Kuva ja kuva

2. ja 3. Molla Millsin Virkkurit 2 ja 3.
Samaa kategoriaa kuin edellinen toive, varmasti tulevia klassikoita. Kirjahyllyn must, etenkin kun ykkönen sieltä jo yksinäisenä huutelee seuraa.
























4. Kauratyynyn.
Sellaisen mikrossa lämmitettävän jumituksenhelpottajan. Nytkin on selkä niin juntturassa, että olisi onni ja autuus sellaisen kanssa rojahtaa sohvalle ja antaa telsun pyörittää Downton Abbeyä. Tälläisen voisi ilmeisesti tehdä itsekin ihan eläintenruoaksi myytävästä kaurasta? Olen erittäin epäileväinen, onko se ihan samaa kamaa. Todennäköisesti on, mutta ei huvittaisi testata ja huomata, että mikrossa palaa litratolkulla kauraa. Pääsasia, että päällikangas on hieno :)

Loppuun voisin lisätä, että suklaista After Eightit on ehdottomia suosikkeja ja kunnon Earl Grey maistuu aina!