Juhlapaikkana meillä oli vanha maamiesseurantalo, jonka pastelliseen värimaailmaan en halunnut paljoakaan koskea. Koristeissa pysyttiin siis hillityn sekavassa maalaisromantiikassa. Paikkakortit oli niitä aivan ensimmäisiä ideoita, mitä olen häihin liittyen Pinterestiin tallentanut.
Tiedän ehkä olevani vähän hölmö, mutta pienissä asioissa on mulle paljon merkitystä. (Onko tämä sama syy, miksi rakastan knoppitietoa?) Sen takia paikkakorttien malliinkaan ei valikoitunut mikä tahansa lintu, vaan kultasirkku. Koska mun etunimi ja noh, kulta, rakas, mitä näitä nyt on, ymmärrätte varmaan. Etsin siis edustavan kuvan kyseisestä tipusesta ja se mallina piirsin yksinkertaisen linnun kaavan. Sinellistä löytyi mainio skräppäyskartonkilehtiö, jossa oli erilaisia hempeän sävyisiä kukka- ja koukerokuvioisia papereita. Mallia sabluunana käyttäen talkooväki piirsi siis linnun ääriviivat kartongille ohuella mustalla tussilla (näitä muuten kului aika monta!) ja ne leikattiin muutaman millin päästä viivasta irti. Näin leikattava muoto pysyi tarpeeksi yksinkertaisena, eikä mennyt hermo :) Nimet kirjoitin kaunolla ihan vapaalla kädellä paksummalla tussilla kortteihin. Pari ylimääräistä kannattaa varata kirjoitusvirheitä varten :)
Saanko mennä uudelleen naimisiin ihan vaan juhlien takia? Vai voiko ne jotenkin elää uudelleen?
-Sirkus
Kuvat: Terho Mäkelä Photography
