Lumoava sottapytty

Muslan Ennin lausahdus pari päivää sitten oli kuin joku olisi varastanut mun päiväkirjan! Jos sellaista siis sattuisin kirjoittamaan.

Ja ilmeisesti olen ollut kovin kiltti, koska tällainen kissaneiti muuttaa meille kuukauden päästä! Hän on pieni leopardi, pilkullinen ja erittäin eloisa eli bengali. Paitsi että meillä lemmikki on 'se'. Miksi ihmisistä voi puhua 'se', mutta lemmikit on (joillekin) aina 'hän'?

Ja miten tämä liittyy blogin aihepiiriin? Tuskin mitenkään, mutta laikukas kaveri tulee  siitä huolimatta todennäköisesti seikkailemaan täälläkin. Ihan vaan, koska on niin ihana.

Järjestys kunniaan (2)

Ärsyttääkö ketään muuta nykyään johtopaljous? Telkkarin, digiboksin, pleikkarin, toisen pleikkarin, reitittimen ja tuhannen muun vempaimen johdot on kiltisti piilossa tv-tason ja seinän välissä. Työpöydän takana oleva viidakko ratkaistiin ostamalla mäkki, eheh. Sen sijaan laatikoista löytyvä johtovuori on jo kohdannut monta järjestysyritystä, mutta voittanut ne kaikki!

Tässä jälleen yksi, josta mulla on kutina, että tämä saattaisi toimia!

Kuukauden päivät keräilin vessapaperihylsyjä. Kuukauden ajan lidlin vessapaperi myös oli pannassa, koska sen hylsyjä kiertää sininen teksti joka puolella. Pari kierrosta teippiä koristeeksi ja voilà! Teippihän tosiaan jää hylsyjen väliin piiloon kun niitä laittaa rinnakkain, mutta ajatushan on tärkein :'D

Se, minkä uskon tekevän tästä paremman, on johtojen asettelu: ota johdon päistä kiinni ja taittele loppu johto sopivan kokoiseksi paketiksi. Tuuppaa hylsyyn niin, että johdon päät jäävät ylöspäin. Laatikon avatessa näkee siis heti, mitä johtoja se on syönyt, eikä jokaista johtorullaa tarvitse aukoa oikean kokoista USB-johtoa etsiessä. Nyt vain odotellaan käytännön testin tuloksia!

Jäljelle jää siis enää keittiön johtosekamelska! Annan ison pusun sille, joka keksii, miten piilottaa yläkaappien alta "roikkuvat" johdot. Samalla voisi taikoa lisää pöytätilaa ja piilottaa koko vempaimet jonnekin, mistä niitä olisi helppo käyttää :)

Pikku-Aan iso lahja

Johan oli tehoton tammikuu! En lupaa mitään, mutta ehkäpä tästä postailutahdista olisi vähän varaa kiristääkin. Työmatkatkin alkaa kotiin päin olla valoisia eli matkakäsitöitä voi taas alkaa harkita! Nyt kuitenkin siihen viikon takaiseen asiaan:

Siskon pikkuneiti on kovin innostunut numeroista ja kirjaimista kuluneena syksynä. Pientä kivaa -blogin kirjaintyynyt taas on odotelleet pitkään sopivaa toteutuskohdetta. Osaatte varmaan laskea 1+1 ja 4-vuotiaan syntymäpäiväpaketti olikin melkoisen kookas.

Materiaalina Eurokankaan osuvinta pinkin kirjavaa kangasta (lappu hukkui jo, materiaalista ei muistikuvaa) sekä vanhojen farkkujen lahkeista sivusuikaleet. Haastavinta oli kohdistaa etu- ja taka-Aat kohdilleen. Aloituskohdan täsmäsin kyllä hyvinkin tarkalleen, mutta loppua kohti huomasin Aan kieroutuvan jonkin verran.

Näin jälkihuomioina pari seikkaa tulevien kirjainten varalle:

1. Kirjainten aukot kannattaa ommella ensin, sitten vasta kehä.
2. Kannattaisi jälkimmäistä kirjainta kiinnittäessä laittaa ainakin joitakin nuppineuloja.
3. Viimeisenä olisi hyvä muistaa, kuinka paljon täyteainetta kohtuullisen kokoinen tyynykin voi sisäänsä imeä ja varata sitä vanua sitten vähän reilummin.

Noh, ainakin pikkuneiti oli innoissaan. Tätä voi kuulemma käyttää ainakin kruununa ja pelastusrenkaana. Tekijälle plussaa myös siitä, että neiti tunnisti heti, mitä lahja esitti! Ennen täyttöä kirjailin vielä toiseen "jalkaan" päivämäärän ja oman nimeni, ettei vaan pääse unohtumaan keltä kivoimmat lahjat tulee ;)