Sivut

23 helmikuuta 2016

Kiitos lainasta, äiti!







Sain (tai otin) Itävaltaan lähtiessä kesällä 2013 äidiltä mukaan kangaskassin. Ajattelin kiittää hyvän kassin lainasta. Oli meinaan harvinaisen kestävä ja ulkonäöltään siisti mainoskassi. Aloitin jo Itävallassa kirjomaan Karin Holmbergin kirjan opeilla kassiin paria kukkasta. Sainkin pienen ähräämisen jälkeen keskimmäisen kukan kokonaisuudessaan sekä kahden muun varret kirjottua. Siihen mummovaihde kuitenkin lopahti.

Anteeksi kaikki kirjojat, se on minunkin mielestäni hirmu kivaa, mutta siitä tulee aina mieleen sukulaistädit ristipistoineen ja pöytäliinoineen keinutuoleissaan.

Nyt kuitenkin päätin, että on aika palauttaa kassi oikealle omistajalleen. Menihän siinä yksi tiistai-ilta, että kaksi kukkaa varsien päähän ilmestyi. Äiti ei edes muistanut omistaneensa saati lainanneensa koko kassia, mutta ajatus se kai on tärkein :) Pistot on varmaan kaukana oikeaoppisista, mutta eipä niitä kukaan suurennuslasilla tarkastelekaan. Sitä paitsi oma mielikuvitus on paljon jännittävempää, myös kirjontapistoissa.



Kissankarvoja, tietysti, joka paikassa...

Kassi onkin täällä ollessaan kerännyt pikkuhiljaa sisälleen matonkuteita. Vaatekaapin ja vaatehuoneen tyhjennysoperaatio ilmeisesti siis tuottaa tulosta, vaikkei aina siltä tunnukaan. Silppusin kaikki hiestä tummuneet valkoiset ja puhkikuluneet mustat vaatteet kuteiksi. Kun kudemateriaali loppui, kassi täyttyi. Oivallista resurssien käyttöä. 



Toivottavasti nähdään siis kesällä räsymattojen merkeissä! Se tosin vaatii vielä tilan raivaamista mökiltä ja puiden siirto-operaatiota. Jos siinä menee suhteessa yhtä kauan kuin tässä kirjonnassa, niin katsellaan aihetta uudelleen kesällä 2020...

Kirjomisiin!
Sirkus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti