Viimeisenä etappina ennen kotiinlähtöä oli Hoi An, joka on 120 000 asukkaan ja 500 räätälin kaupunki Keski-Vietnamissa. Tätä paikkaa oli useampi Vietnamissa matkaillut kaveri suositellut tunnelmansa vuoksi. Ja tiestysti niiden halpojen pukujen.
Majoituttiin Salute Hotellissa, joka on Tripadvisorissa rankattu aika korkealle ja kuulemma ympäri vuoden täynnä. Saatiin paikan viimeinen huone ja ymmärrän, miksi se oli jäänyt viimeiseksi. Huone oli kostealta haisevassa kellarissa, jossa oli pienen pienet ikkunat katonrajassa. Muut huoneet näytti kyllä (ainakin ulospäin) hienoilta... Hotelli oli siis pienoinen pettymys, mutta muuten Hoi An olikin sitten aivan toista maata.
Kaupunki oli huomattavasti turistoituneempi kuin Hanoi. Jos Hanoissa noin vain joka toinen puhui englantia, täällä sitä puhuivat kaikki. Se tarkoitti myös sitä, että joka liikkeen kohdalla kuului "please come in, we have many colors!". Suomeksi vastailu yleensä hiljensi tyrkyttäjät hyvin :) Kaupungin vanha keskusta on rahoitettu liikenteeltä (ei tietenkään koskenut skoottereita), mikä teki siitä ihanan rauhallisen ja tunnelmallisen pienine kujineen ja loputtomine putiikkeineen.
Käy täällä
Koko kaupungin keskusta on Unescon maailmanperintökohdetta, jonne suositeltiin ostamaan liput (120 000 dongia). En tiedä, mitä olisi käynyt, jos ei olisi ostanut. Koskaan niitä ei missään kysytty. Hienoja ovat etenkin rannan markkinakatu, jonka varrella on myös kauppahalleja. Kutsuttiin tätä kalakaduksi, koska kalan haju on aika vahvasti läsnä koko kadun mitalla. Toinen upea näky oli night market. Sillan ylitettyämme edessä avautui lyhtymeri, kun aurinko oli jo laskenut ja kaikki lyhtykauppiaat sytyttäneet lyhtynsä.
Noin puolet ajasta rantalomailtiin An Bangin rannalla. Muitankin rantoja ilmeisesti olisi ollut, mutta eipä saatu aikaiseksi testata, kun tämäkin oli ihan passeli. Tähän vuodenaikaan rannalla oli rauhallista, melkeinpä ainoastaan muita samannäköisiä reppureissaajia makoili aurinkotuoleissa. Rannalla toimi muutama ravintola, joista ruokaa tai pari juomaa tilaamalla sai ilmaiseksi löhöillä rantatuolissa. Aallot olivat kaikkina päivinä todella korkeat ja viimeisenä päivänä rannalla olikin uintikielto. Uskaltauduttiin silti rantaveteen pomppimaan aaltoihin, mutta tarkkana sai olla.
Matkaa näihin molempiin, keskustaan ja rannalle, oli hotellilta noin 2 km. Pyöriä olisi saanut lainata, mutta taksikaan ei maksanut kuin pari euroa, joten sen penkkejä tuli aika paljon kulutettua.
Syö täällä
Ensimmäinen ravintolasuositus on ehdottomasti Ho Lo Quan. Ei suotta ollut tälläkään hyviä arvosteluja; ruoka oli todella maukasta ja paikan pitäjä sympaattinen. Palvelu oli täälläkin paikallaan. Maista täällä ainakin wontoneita, ne oli reissun parhaat!
Montaa ravintolaa ylipäätään koko Vietnamissa moitittiin ruokien tulon hitaudesta, mutta maan tapa syödä ravintolassa tuntui olevan sellainen, että ruoat jaetaan pöytäseurueen kesken ja annoksia tipahtelee pöytiin pikkuhiljaa. On aivan turhaa kuvitella saavansa kaikkien ruokailijoiden annokset yhtäaikaa pöytään kuten Suomessa. Se teki meidän mielestä ruokailusta hauskan, ruokia oli vähän pakkokin jakaa ja aina oli yllätys, mitä seuraavaksi pöytään tulee.
Hotellin suosittelema ja sen lähellä sijaitseva TinTin tarjoili erittäin hyvää perusruokaa. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta oikein hyvää. Hintatasoltaan myös erittäin alhainen. Ruoka oli halvempaa kuin Kelan tukema ruoka yliopistolla.
 |
| Juuh, ei ihan huawein kamera riittänyt tuulessa heiluvien lyhtyjen kuvaamiseen... |
The Chef huomattiin heti ensimmäisenä iltana. Kattoterassin lyhtyloistoa ei voi olla huomaamatta kadulta. Liikkeessä toimii niin tuliaiskauppa, baari kuin ravintola. Lyhtyjen loisteessa ja tähtien alla maistui ruoka erityisen hyvältä. Hintataso oli vähän korkeampi, mutta mitä voi odottaa kaupungin keskeisimmältä ja parhaalta terassilta. Drinkkejäkin maistettiin, mutta niissä ilmeiseti kirkkaan viinan määrä korvasi laadun. Ruoka ja olut sen sijaan oli erittäin mainioita.
No ne räätälit
Niitä on aivan käsittämätön määrä. Kukaan tuttu ei enää muistanut, millä räätälillä oli Hoi Anissa teettänyt vaatteita ja paikallisilla tuntui taas kaikilla olevan oma tuttunsa, jonka palveluita suosittelivat. Hotellilta saatiin suositus Cloth Shop Anista. Pitäisi olla keskihintainen ja respan mukaan pesevät kankaat ennen ompelua. Täällä ei siis pitäisi tulla kutistumisyllätyksiä kotona ensimmäisen pesun jälkeen. Tiedä häntä, millaisia muut sitten ovat, mutta meidän seurue oli ihan tyytyväinen. Teetettiin yhteensä kaksi pukua (á 150$), kaksi kauluspaitaa (á 25$) ja neljät farkut (á 67$).
Se Vietnamista, katsotaan pääsiskö tästä kohta joulutunnelmiin :)
Sirkus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti