Aloitetaan pienellä ja vanhalla.
Jotain piti tehdä. Tai siis piti siivota, mutta siivouskomeroa kaivellessa keksin parempaa tekemistä. Kuinka usein ihminen käyttää suihkupulloa? Minä, ehkä kerran kuussa. Jos sitäkään. Haistoin kuitenkin idean siinä. Myös pakottava tarve piirtää jonnekin muualle kuin paperille vaivasi. Liekö jäänteitä lapsuudesta.
Pari vuotta vanhaa suihkupulloa sen sijaan vaivasi likaisuus ja tylsyys. Ei muuta, kuin suosikkipuhdistusaineeni mukaan ja toimeen.
Kynsilakanpoistoaineella muuten lähtee mm. meikkitahrat lavuaarista ja kengistä tulleet mustat viirut jalkalistoista. Kyllä, tiedän, ei mitään ekologista saati terveellistä, varsinkaan kun ostaa halvinta (siis asetonillista). Mutta silti! Pieniin ikilikoihin ihan voittamaton aine.
No niin, kynsilakanpoistoainehöpinät sikseen, vanulappu käteen ja hinkkaamaan. Samoilla hajuilla jatkettiin spriiliukoisen tussin (siis pakastustussin, kuten kotona sanotaan, heh) kanssa. Vähän meinasi lähteä lapasesta tuo tussailu, mutta onnistuin hillitsemään itseni, eikä koko suihkepullo ole nyt mustan tussin peitossa. Nyt kelpaa suihkutella, hmm, kukkia? Silittäessä? Ai niin, enhän mä silitä. No jotain kuitenkin.
Mihin voin piirtää seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti