Mainio suosittelee

Haa, puolen vuoden suostuttelu tuottaa tulosta ;) On siis ensimmäinen päivä, kun Mainio saa sanansa julki täällä blogissa. Olen koko kesän vinkunut, että saisi jakaa hyviä ruokareseptejään täällä seassa, koska sellaisia hovikokin hihasta kyllä löytyy. Ilmeisesti harrastelijakokin ammattiylpeys on vihdoin voitettu ja "klassikkojen" reseptejä voi vihdoin julkaista muidenkin riemuksi. Tässä siis Mainio suosittelee, osa 1!

-Sirkus

Laitetaan nyt tämä tänne, kun ei sitä vinkumista kai muuten saa loppumaan. Resepti ei ole minun vaan äitini, mutta siitä huolimatta lopputulos on hyvä. 

Sienikeitto

Suppilovahveroita

oliviiöljyä

voita
3-4 rkl vehnäjauhoja

Paistetaan sienet kevyesti voissa ja öljyssä. Lisätään jauhot ja paistetaan vielä hetki.
Seos kattilaan ja lisätään

n. 7dl Vettä
2-3 Porkkanaa raastettuna
Purjo pilkottuna
1 kasvisliemikuutio
Viherpippurikoskenlaskija


Keitellään kypsäksi ja sekaan 1 kuivattu chili. Soseutetaan.
Syödään (valkosipuli)patongin kera.
Käytännön vinkkinä mainittakoon, että chilin käsittelyn jälkeen ei kannata pyyhkiä nenäänsä.

Suuren suuri sosiaalinen media

Koska kaikki ruokailut ja arjen hienot tapahtumat on nykyään raportoitava johonkin palveluun tai mieluiten kaikkiin niihin, olen ymmärtänyt, että myös blogit pitäisi linkittää kaikkiin luomiinsa  (epä)sosiaalisen median profiileihin. Tällä blogilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työni tai opiskelujeni kanssa, joten päätin pidättää oikeuden eristää esimerkiksi LinkedIn- tai Facebook-profiilit täältä harrastusminän puolelta. On kuitenkin joitakin palveluita ja sivustoja, jotka aika läheltä sivuavat tätä puuhastelua. Siispä tässä parit sivustot, mistä yhden jos toisenkin sirkuksen toimintaa löytyy. (Linkit väliotsikoissa)

1) Pinterest - toistasirkusta

Pinterest on kuin suuri ilmoitustaulu, jonne voit "pinnailla" kaikkea kivaa. Parasta tässä on se, että kuvan lähde jää myös muistiin. Saan tosin näppylöitä joka kerta, kun joku laittaa hienoja kuvia tai huikeita ideoita blogiinsa ja alla lukee "lähde: Pinterest" tai "lähde: Googlen kuvahaku", argh. Jos siis käytätte tätä niin katsokaa, että kuvan "pinnaus" tapahtuu alkuperäiseltä sivustolta, eikä googlesta ja merkitkää ne lähteet oikein! Hups ja takaisin asiaan. On siis erittäin koukuttava palvelu, joissa eri ihmisten tekemiä tauluja/boardeja voisi selailla loputtomiin. Vaatii rekisteröitymisen toimiakseen kunnolla.

2) Instragram - @toistasirkusta

Instagram, tuo kännykkäkameraotosten taivas. Jos Facebookiin joka kuvan pitäisi olla järjestelmäkameralla otettu ja missä valkotasapainot on säädetty täydellisiksi, on Instagramin henki rennompi ja arkisempi. Pidän myös ajatuksesta, jossa pidetään ikään kuin kuvapäiväkirjaa arjen pienistä hassuista sattumuksista tai ihan vaan siitä, mitä on syönyt.  

3) Ravelry

Ravelry on tosineulojan oma yhteisö. Linkitin tämän vain Raveryn etusivulle, sillä en itse kovin aktiivinen kyseisessä palvelussa ole. Irkkitermein tätä voisi kai kutsua idlaamiseksi ;) Periaatteena Ravelryssä olisi siis löytää ohje, neuloa työ, luoda siitä projekti omaan profiiliinsa. Se on kuin neulonta- tai virkkauspäiväkirja. Itse käytän sitä ohjeiden etsimiseen, sillä niitä siellä riittää. Aika paljon on myös ilmaisia ja erilaisia hakuperusteita on vaikka muille jakaa. Kun löytää kivan ohjeen, näkyy samalla sivulla myös muiden ravelryläisten tekemiä versioita, projekteja kyseisestä ohjeesta. Eli ei tarvitse tyytyä vain ohjeen kirjoittajan ottamiin kuviin työstä vaan voi vertailla, mitä muut ovat ohjeella saaneet aikaan. Ohjeiden nimiä tai osoitteita ei myöskään tarvitse muistaa ulkoa, sillä niitä voi lisäillä omaan kirjastoonsa sitä mukaa kun mielenkiintoisia tulee vastaan.

4) Bloglovin - toistasirkusta.blogspot.fi

Viimeismpänä ei-niin-sosiaalinen media. Bloglovin on oiva ja näppärä työkalu, jolla blogeja on helpompi seurata. Sieltä löytyy käytännössä kaikki blogit. Profiilin luonnin jälkeen kiinnostavat blogit lisätään seurantalistalle +Follow -nappulasta ja ohjelma hakee aina uusimmat päivitykset. Se myös pitää kirjaa, mitkä tekstit olet jo lukenut. Ei siis tarvitse käydä blogeissa päivittäin kurkistelemassa, olisko jo jotain uutta kivaa ilmestynyt, kun voi vain klikata blogloviniin ja lukea uudet postaukset.

Asusteena värioksennus

KyJy 1/20, kiirehän tässä tulee :-)

Ohjeita siellä ja täällä, hienoja housuja, mutta - kuka näitä nyt oikeasti (kehtaa) käyttää ja miten? Kunnes: pääsiäinen Alpeilla lumilaudan päällä tuotti ahaa-elämyksiä. Oli jo niin lämpimät ilmat, että käytössä oli kesämallin lasketteluhousut eli siis tuulihousut. Katu-uskottavana lautailijana on kuitenkin istuttava siellä hangessa ja lopputuloksena on jääpaloina hytisevät kinkut.

Tähän olisi hyvä nuhrata kaikki kummallisen väriset lankakätköt korien ja pussukoiden pohjalta. Innoittajana ja toisena esikuvana ohjeelle toimi Nätti rätti -blogin Kukkaketo-villashortsit. Oli muuten vaikea löytää ohjetta aikuisille tarkoitettuihin villahousuihin, kunnes muistin, että peräti omasta kirjahyllystä löytyy Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirja, jossa on kuin onkin ohje lähes samanvahvuiselle langallekin.

Vatasen kirjan ohjeilla olisi pitänyt tehdä pöksyt neljänä kappaleena - aivan liikaa pääteltävää ja saumoja laiskuri-Sirkukselle. Nätin rätin ohjeessa oli paremmin ajatusta, mutta halusin poikkiraitoja, enkä pystyraitoja. Lopputuloksena yhdistelmä näitä kahta ja sumeaa luottamusta Novitan sivuilla annettuihin neuletiheyksiin. Mallitilkuthan nyt on ihan amatööreille. Krhm. Ohjetta siis pukkaa kuvien alapuolella!

Päntsit kuvattu autenttisessa ympäristössä aluskerraston kera. Ja ah, miten hienosti yhteensopiva kerrastopaita löytyikään kaapista!

Malli: Sirkuksen villashortsit
Koko: M
Lanka: 7 veljestä ja muita saman vahvuisia
Puikot: 3mm sukkapuikot (pyöröpuikot olis olleet kätevämmät!)

Luo 100 silmukkaa. Tämä 100 silmukkaa on siis yhtä suuri kuin reitesi ympärysmitta. Neulo 24krs tai 7-8cm sileää neuletta tai ainaoikeinneuletta, kummasta pinnasta pidät enemmän. Neulo koko työ samaa pintaa.

Aloita kavennukset, kavenna joka toinen kerros, etureunassa 4-2-1-1-1-1 ja takareunassa 5-2-2-1-1-1-1-1. Tarkoittaen siis, että ensimmäisellä kavennuskerroksella kavenna etureunasta 4s ja takareunasta 5s. Neulo yksi kerros välissä, kavenna seuraavalla kerroksella edestä 2 ja takaa 2 jne.

Kun olet saanut kavennukset tehtyä, neulo 36krs tai kunnes ensimmäisestä kavennuskerroksesta on 15cm matkaa. Puikoilla pitäisi nyt olla 76 silmukkaa.

Neulo vielä takareunaan. Käännä työ ja neulo, kunnes jäljellä on 46s (eli 3/5 koko silmukkamäärästä), käännä työ ja neulo loppuun. Käännä työ ja neulo, kunnes jäljellä on 56 silmukkaa (eli 3/4 kokonaismäärästä), käännä työ ja neulo loppuun takareunaan. Neulo vielä koko kerros, kaikki 76 silmukkaa ja päättele.

Neulo toinen kappale peilikuvana.

Pingota ja höyrytä kappaleet muotoonsa. Ompele käsin (tai ompelukoneella) ensin kappaleiden etuhaarasaumat ja takahaarasaumat yhteen ja sen jälkeen sisäreisin väliin jäävät 8cm pitkät lahkeen sisäsaumat. Opeteltavaa jäi vielä saumojen teossa, kuten kuvistakin voi huomata. Olisi ehkä voinut siistiä saumat vielä ns. virkkaamalla ketjusilmukoita niiden päälle, mutta tykkäsin mahdollisimman yksinkertaisesta pinnasta, joten saavat toistaiseksi jäädä tuon näköisiksi. Korjaan, jos joskus tekeminen loppuu kesken ;-)

Yritin laittaa ohjeeseen myös mittasuhteita ja mittoja, että olisi helpompi muokata ohjetta myös muille langoille ja neuletiheyksille. Aloitussilmukoiden määrä on ainoa, mikä tarvitsee siis osata arvata. 

Kuinka tuhlata pätkävärjättyä lankaa?

Sääntö numero 1: Älä koskaan osta pätkävärjättyä lankaa. Älä, vaikka se näyttäisi kuinka kivalta kerällä. (Liukuvärjätyt on kyllä sitten täysin asia erikseen, niitä ei pidä tähän sekoittaa.)

Sillä kivalla kerällä joku Novitan mysteerilanka onkin sitten useamman vuoden viihtynyt. Kaunis ajatus kerta kaikkiaan, että yhdestä langasta muodostuisi kirjoneule minimaalisella vaivannäöllä, mutta eihän se lopputulos nyt vastaa yhtään suunniteltua. Tästä kerästä löytyi tasaisia, pidempiä vihreitä pätkiä, jotka on ihan kivoja, mutta ne violetit ja pinkit pätkät ... (syvä hiljaisuus) Lanka on sentin pätkissä luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista vuorotellen. Voin kertoa, ettei tällä kyllä huijata ketään luulemaan sitä kirjoneuleeksi.

Jos lanka odotteli pitkään niin lähes yhtä kauan roikkui myös nämä tekeleet päättelemistä vaille valmiina laatikossaan.

Malli: Perussukan silmukkamäärät omasta päästä, broken seed stitchiin ohje täältä

Lanka: valkoista seiskaveikkaa ja Novitan jotakin muutaman vuoden vanhaa samanvahvuista värioksennusta

Puikot: 3mm sukkapuikot

Jotakuinkin näin:

• luo 48 silmukkaa
• 8 krs 2 kiertäen oikein, 2 nurin
• 11 cm broken seed stitchiä
• kantapää pelkällä valkoisella
• 39/40-kokoisen jalan verran jalkapöydällä broken seediä ja jalkapohjassa sileää (eli tasan puolet silmukkamäärästä)
• pelkällä valkoisella sädekavennukset

Yksi huomio: raidat ei toimi, broken seedin ja sileän raidoitus näytti lähinnä sekamelskalta.

Ja ei, ne ei ole kaksi vasemman käden lapasta :)

Malli: Inspiraatio Pirkanmaan kotityö Oyn Lapanen -ohjekuvastosta, silmukkamäärät hatusta
Lanka: valkoista seiskaveikkaa ja Novitan jotakin muutaman vuoden takaista samanvahvuista värioksennusta
Puikot: 3mm sukkapuikot

Lähdin tekemään Labyrinttejä, koska ajattelin värisekoituksen hukkuvan niihin hyvin, mutta silmukkamäärien mukauttaminen paksummalle langalle osoittautui ihan liian haastavaksi, joten kuvio tuli ihan omasta päästä. Loppujen lopuksi tulos muistuttaa aika paljonkin Pirkamaan lapasia, mikä on ihan osuvaa Tampereen tytölle. Freudin mielestä alitajunta varmaan kertoi koti-ikävästä keksimällä kotoisia kuvioita ;)

Tiivistetysti siis: 

• joustinneuletta 2o, 2n, joista nurjat kirjavalla langalla, 18krs
• loppu lapanen joka toinen kerros valkoisella, joka toinen *1o kirjavalla, 1o valkoisella*
• peukalokiila - tietenkin

// Hups, nyt vasta huomasin, että tumpuissahan on tuo suuaukko kääntämättä. Siihen piti siis tulla piparkakkureuna! Noh, menee ne noinkin :D

Dither-mania

Malli: Dither
Lanka: 7 veljestä - taas
Puikot: kolmosen perus sukkapuikot

Lapasista syntyy helposti huima puolen vuoden ikuisuusprojekti, kun sijoittaa ne valmistuneiden koriin ennenaikaisesti. Kaivelin viime viikolla töihinlähtökiireessä jotain sopivan pientä tekemistä tunnin työmatkalle ja jostain syystä kurkkasin myös valmistuneiden joukkoon. Onneksi kurkkasin, sillä siellähän nämä odotteli iloisena päättelyä.

Malli tuli vastaan Pujoliivin blogissa viime keväänä ja miellytti heti pikseleihin rakastuneen insinöörin silmää. Ohje oli jopa ilmainen, mutta tietysti suunniteltu aika paljon ohuemmalle langalle kuin matkalaukusta löytyvät seiskaveikat. Laskin kuitenkin, että kerrokset pystyisi juuri ja juuri mahduttamaan lapasiin. Neuloin yhden lapasen - näytti sekamelskalta, koska yksivärisille kerroksille ei jäänyt enää tilaa. Parin testineulonnan jälkeen muokkasin neulekaaviosta ihan oman, tiivistetyn version lapasille. En nyt kuitenkaan sitä viitsi tässä jakaa, koska kyse on kaikesta huolimatta jonkun toisen alunperin kirjoittamasta ohjeesta, enkä voi tästä loistavasta ideasta itselleni kunniaa ottaa, vaikka tahtoisinkin. 

Kuvia ja valmiita lapasia kun katselee niin ei voi kuin ihmetellä, minkä malliset kädet mulla oikein on. Tein lapaset hyvin pitkälti oman jättiräpyläni mittojen mukaan ja se todellakin näyttää kummalliselta lapasessa. Onneksi ulkonäkö vähän normalisoituu, kun lapasten sisään sulloon kädet :)

Vähän huonosti erottuu tuo lankojen välinen kontrasti näistä kuvista, mutta luonnossa ovat aika hauskan näköiset. Kuvio on myös niin koukuttava, että on pakko joskus vielä neuloa se sukkiin! Huiman hienoja väriyhdistelmiä löytyy tuon tekstin toisen sanan linkin alta. 

Jonon ohi

Äipältä tuli pitkästä aikaa pyyntö valmistaa jotakin. Aiemmille on käynyt vähän "joo, joo, teen kun ehdin", eikä valmista ole muistaakseni tullut kertaakaan... Tällä kertaa hommalle oli selkeä tarve ja aikaraja. Huivin pitäisi valmistua lokakuisiin juhliin kaveriksi harmaalle kotelomekolle ja palvella ehkä muissakin juhlissa loppuvuonna. Ohjekin oli valmiiksi katsottuna ja lankaostoksille kävi kutsu parin päivän päästä pyynnöstä.

Lankakaupaksi valikoitui Kerä. Ensivierailu oli kyllä odottamisen arvoinen. Kiirehdittiin töiden jälkeen puolijuoksua viideltä sulkeutuvaan Kerään ja vaikka oltiin paikalla ehkä miinuutin ennen sulkemisaikaa, saatiin loistokasta palvelua ja vastauksia kymmeniin kysymyksiin. Myymälä ensin yllätti pienuudellaan, mutta sen uumenista silti löytyi montakin vaihtoehtoa tähän projektiin. Pieni on kaunista ja tämä pieni voittaa kyllä suuret lankamarketit mennen tullen!

Mukaan tarttui loppujen lopuksi Rowanin fine art -sukkalanka, josta löytyy merinovillaa, mohairia, polyamidia ja silkkiä. Ja äipän tuntien - tietysti pinkkinä. Kerin langan tänään ja se on kyllä kuin karkki, mutta siitä lisää enemmän, kunhan jotain toivottavasti valmistuu.

Tämä taitaa nyt siis kiilata kyjy-neulontojen ohi, jotta ei tarvitsisi mamman lähteä viimetipan huiviostoksille muutaman viikon päästä. Periaatteessahan tämä kävisi kyjystä, mutta kun menin lupailemaan, että niihin käytetään vain jo lankavastastosta löytyviä lankoja. Taidan tehdä kyjy-päätöksen sitten, jos näyttää siltä, että määrä jää muuten vajaaksi :)

Mustikka-kardemummajäätelö

Esittelypostauksesta taisi unohtua yksi oleellisuus. Olen jäätelön suurkuluttaja, facebookin profiilikuvauksen mukaan jopa jäätelösnobi. Neljä vuotta jäätelökiskalla, työsuhde-etuna syödä jäätelöä niin paljon kuin napa vetää, teki tehtävänsä. Ei suinkaan siis mitään kyllästymistä tai tarpeekseen saamista esiintynyt, vaan voisin edelleen elää vain jäätelöllä. 

Itse tehtyä jäätelöä testasin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Osuin mielestäni kerrasta kultasuoneen, sillä ei vieläkään ole tullut vastaan Dr. Sugarin jäätelöohjetta voittanutta. Sivuilta löytyy monta kymmentä ihanaa jätskireseptiä, mutta perusohje on suurin piirtein sama kaikissa, makuaineet vain vaihtelee. 

Parasta on, että tähän et tarvitse jäätelökonetta, eikä jätskiä tarvitse pakastaa, vatkata, pakastaa ja vatkata vaan vaivannäkö on todellakin minimoitu. Makumaailman heureka löytyi Hesarin sivuilta. Alkuperäinen ohje kuulosti vain äärimmäisen monimutkaiselta ja sisälsi kummia ainesosia, mutta poiketa tutusta, helposta, turvallisesta ja takuuvarmasta.

Kuvat näyttää siltä, että olisin ne muropaketilla ottanut. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä, mutta tuo oli kaikki mitä jäätelöä oli enää jäljellä ja omaa jätskihammasta kolotti vietävästi.

Ja seuraavanlaisilla toimenpiteillä pääset samaan lopputulemaan:

Tarvitset:

5dl kermaa

purkillisen (noin 2dl) kondensoitua maitoa

2dl mustikoita (kotimaisia, koska näitä ei kuumenneta)

vaniljatangon sisus

kardemummaa

(sokeria)

Näin se tapahtuu:

1. Soseuta mustikat. Itse jätin soseen aika karkeaksi, koska tykkään, että jätskissäkin saa tuntua suussa jotain sattumia. Lopputulos näyttää myös kotitekoisemmalta ja sympaattisemmalta, kun jädessä on mustikkapilkkuja :) 

2. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljatangon sisus. Lisää myös sokeria, jos makuhermosi sellaista vaativat. Kondensoitu maito on itsessään tosi makeaa ja omissa mustikoissanikin oli sokeria, joten jätin sen tällä kertaa välistä. 

3. Vatkaa kerma vaahdoksi erillisessä kulhossa.

4. Yhdistä hellästi käännellen ja mausta kardemummalla. Itse laitoin aika reippaasti, sillä maku häviää aika hyvin mustikan sekaan. Kaadoin suoraan pussista, joten ei hajuakaan, paljonko sekaan lorahti. Hyvä syy siis maistaa aina ja joka välissä kaikkea.

Koristele haluamallasi tavalla, yllätyksellisesti esimerkiksi kokonaiset mustikat toimii aika hyvin. Pakasta yön yli tai vähintään 8 tuntia. TAI jos omistat sittenkin sen jäätelökoneen niin pyöräytä sillä valmiiksi, niin pääset nopeammin syömään, noms!