Sivut

23 helmikuuta 2016

Kiitos lainasta, äiti!







Sain (tai otin) Itävaltaan lähtiessä kesällä 2013 äidiltä mukaan kangaskassin. Ajattelin kiittää hyvän kassin lainasta. Oli meinaan harvinaisen kestävä ja ulkonäöltään siisti mainoskassi. Aloitin jo Itävallassa kirjomaan Karin Holmbergin kirjan opeilla kassiin paria kukkasta. Sainkin pienen ähräämisen jälkeen keskimmäisen kukan kokonaisuudessaan sekä kahden muun varret kirjottua. Siihen mummovaihde kuitenkin lopahti.

Anteeksi kaikki kirjojat, se on minunkin mielestäni hirmu kivaa, mutta siitä tulee aina mieleen sukulaistädit ristipistoineen ja pöytäliinoineen keinutuoleissaan.

Nyt kuitenkin päätin, että on aika palauttaa kassi oikealle omistajalleen. Menihän siinä yksi tiistai-ilta, että kaksi kukkaa varsien päähän ilmestyi. Äiti ei edes muistanut omistaneensa saati lainanneensa koko kassia, mutta ajatus se kai on tärkein :) Pistot on varmaan kaukana oikeaoppisista, mutta eipä niitä kukaan suurennuslasilla tarkastelekaan. Sitä paitsi oma mielikuvitus on paljon jännittävempää, myös kirjontapistoissa.



Kissankarvoja, tietysti, joka paikassa...

Kassi onkin täällä ollessaan kerännyt pikkuhiljaa sisälleen matonkuteita. Vaatekaapin ja vaatehuoneen tyhjennysoperaatio ilmeisesti siis tuottaa tulosta, vaikkei aina siltä tunnukaan. Silppusin kaikki hiestä tummuneet valkoiset ja puhkikuluneet mustat vaatteet kuteiksi. Kun kudemateriaali loppui, kassi täyttyi. Oivallista resurssien käyttöä. 



Toivottavasti nähdään siis kesällä räsymattojen merkeissä! Se tosin vaatii vielä tilan raivaamista mökiltä ja puiden siirto-operaatiota. Jos siinä menee suhteessa yhtä kauan kuin tässä kirjonnassa, niin katsellaan aihetta uudelleen kesällä 2020...

Kirjomisiin!
Sirkus

19 helmikuuta 2016

Liehuke lämpöön




Talven reissuja varten keksin tarvitsevani jonkunlaisen ranta-asusteen. Kangaslaatikoita penkoessa tuli vastaan sinivalkoraidallinen ohut jokin, tekokuidulta se tuntui hyppysissä. Muhinut laatikossa vuosia ja ostettu periaatteella "ompa kiva kangas, ostan sitä jonkun hyvän määrän". Hyvin olin määrän silloin arvioinut, sillä se oli juurikin passeli tähän huitulaan.

Ja koska kaikkien tutkimustenkin tulee olla toistettavissa, alta löytyy hieno kaaviokuva tällaisen tekeleen suorittamiseen. 


Vaakamitta on siis hartioiden leveys ("hihan" suusta toiseen) ja omassa tapauksessani myös kankaan pakan leveys. Näin sivuille tulee hulpioreunat, eikä niitä tarvitse huolitella.  Omani on 105 cm leveä.

Mittaa ensin, minkä pituisen liehukkeen haluat. Omani on 70 cm. Jälkeenpäin ajatellen tekisin jopa 85-senttisen, koska tällä mitalla se peittää juuri ja juuri pyllyn ja bikinin alaosan. Eli näyttää vähän kyseenalaiselta, jos alla on vain uikkari. Kerro tämä mitta kahdella ja leikkaa kangas poikki tai osta juuri se mitta kangasta (pienten saumavarojen kanssa tietty). Huolittele kankaan päädyt esimerkiksi saumurilla. Itse en jaksanut kääntää reunoja.

Taita kangas kuvan mukaisesti kaksinkerroin ja mittaa yläreunan keskikohta. Tee siihen lyhyt viilto taitetta pitkin, josta juuri saat pääsi läpi. Laita kangas päällesi ja piirrä sopiva kaula-aukko. Leikkaa parin sentin päästä viivasta, käännä ja ompele aukon reunat siistiksi. Mittaa päälläsi myös sopiva kohta sivusaumoille. Toisin sanoen päätä, kuinka löysän haluat vartalo-osasta. Omaan huitulaani ompelin sivusaumat 20 cm reunoista. Jätä yläreunaan käden helposti mentävä aukko, äläkä ompele hihoja umpeen, kuten tein itse ensimmäisellä kerralla. Jätin myös alareunasta saumat kesken reilun 10 cm matkalta, jotta liehukkeesta tulisi entistäkin liehuvampi. 

Viimeisenä mittaa päällä vyötärön kohta ja merkkaa se sivusaumoihin. Tee näihin kohtiin napinlävet ja pujota nauha läpi. Tee rusetti ja liehuttele rannalla!


Lämmintä helmikuuta ja reissusuunnitelmia!
Sirkus

15 helmikuuta 2016

Ystävänpäivän herkut






Suunnittelin nämä ystävänpäiväherkuiksi, mutta todellisuudessa niiden suurin käyttötarkoitus oli tuomarin lahjonta akateemisissa kyykkämittelöissä edeltävänä lauantaina. Vähän piti myös maistella jo ennen kisakoitoksia haalarimerkkien ompelun lomassa :) Molemmat onkin vanhoja tuttuja, joista ainakin jo uutena vuotena vinkkailin. Tässä kuitenkin vähän päivitystä näihin ohjeisiin!

Pahoittelut kuvien saamattomasta laadusta. Kännykän kamera on ihan ok kuvaamiseen, mutta vain jos kuvia katselee kännykän näytöltä. Kamera kuitenkin unohtui kotiin, joten oli pakkorako. 





Ensimmäisenä on rocky road!

Ainekset:
2 Fazerin sinistä (tai yksi sininen ja yksi taloussuklaa), yhteensä 400g
30g voita
noin 2dl minivaahtokarkkeja
noin 2dl suolapähkinöitä
1 valkosuklaalevy 145g
nonparelleja

Sulata ruskeat suklaat vesihauteessa, lisää sekaan sula voi. Rouhi pähkinät esimerkiksi rullailemalla kaulimella muovipussissa olevien pähkinöiden yli. Jos käytät normaalikokoisia vaahtokarkkeja, saksi ne pienemmiksi. Sekoita suklaiden joukkoon vaahtokarkit ja pähkinät. Taputtele vaahtokarkkien paksuiseksi levyksi leivinpaperin päälle. Tästä tuli noin 30 x 30 cm kokoinen levy. Laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun sulatat valkosuklaan vesihauteessa. Laita valkosuklaa pursotus- tai pakastuspussiin, leikkaa kulma auki ja pursota ohuena nauhana levyn päälle. Ennen kuin valkosuklaa jähmettyy, ripottele päälle nonparelleja. Anna koko komeuden jähmettyä jääkaapissa parisen tuntia ja leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa, mutta varo, sillä on tapana haihtua jääkaapista.


Toisena klassikkokeksejä. Tämä vakioresepti ei petä koskaan ja se onkin palvellut lahjontakekseissä jo vuodesta 2012.

Ainekset:

250 g sulatettua voita
5,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria (itse käytin pelkkää vaniljajauhetta)
2 munaa
200 g leivontavalkosuklaata (tavallinen sulaa uunissa, tämä pysyy kiinteämpänä)
1 dl pakastekuivattuja mansikoita rouhittuna
1 dl kookoshiutaleita

Sekoita voisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola ja siivilöi seos muna-sokeriseokseen. Lisää rouhittu suklaa, mansikat ja kookoshiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormin pyöritellen pienen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Keksit leviävät aika paljon, joten älä täytä peltiä kovin tiuhaan. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Keksit saavat jäädä ihan inasen raaoiksi, jotka sitten jäähtyessään jähmettyvät ihanan sitkeiksi ja ryppyisiksi.



28 tammikuuta 2016

Karibian risteily

Tekniset tiedot


Royal Caribbeanin risteily 2.-9.1.2016. Eli seitsemän yötä laivassa, viisi kohdesaarta ja yksi päivä kokonaan merellä lilluen. Laivana Adventure of the Seas ja kohteina U.S. Virgin Islands, St. Kitts, St. Martin/Maarten, Dominica ja Barbados. 




Risteilyllä


Mietittiin etukäteen, että milleköhän eläkeläisristeilylle ollaan menty varaamaan liput. Ilmeisesti Holland America olisi oikea laivayhtiö, jos sellaiselle mielii, sillä ainakin tällä Royal Caribbeanin risteilyllä oli meno ihan nuorekasta. Lähtöpaikka vaikuttaa myös kuulemma paljon väkijakaumaan, Puerto Ricosta lähtevillä laivoilla enemmistö väestä on nuorehkoja latinoita, kun taas Miamin tai New Yorkin lähdöillä on enemmän vähän vanhempaa, amerikkalaista väkeä.

Valittiin Adventure of the Seas, koska sen risteilyllä oli eniten pysähdyspaikkoja (ja koska se on Suomessa tehty). Toisaalta joka päivä uuden paikan kiertely oli aika uuvuttavaa ja Barbadoksen jälkeen oltiinkin ihan valmiita vain lorvimaan altaan reunalla koko seuraava päivä. Toinen pelkkä risteilypäivä olisi siinäkin mielessä ollut mukava, koska laivaltahan löytyi tekemistä joka lähtöön. Pool deckin lisäksi tarjolla oli mm. kuntosali, kiipeilyseinä, minigolf, luistelukenttä, koripallokenttä, rullaluistelurata, casino ja vaikka mitä. Näiden lisäksi oli paljon järjestettyä ohjelmaa aina pariskuntavisasta vesijumppaan.

Ruokaa sai mihin aikaan päivästä ainakin jostain, sillä risteilyhän oli all inclusive. Laivalla oli pari "hienompaa" ravintolaa, italialainen ja hampparipaikka, joiden ruoasta joutui pulittamaan lisämaksun. Illallinen oli kuitenkin ehkä risteilypäivän kohokohta: siisti pukeutuminen, valkoiset pöytäliinat, pöytiin tarjoilu ja oikeasti hyvää ruokaa. Risteilyä varatessa oli pitänyt valita illallisaika, joka pysyi joka päivä samana. Illallisella oli valmiiksi merkityt pöydät, joista suurin osa oli kahdeksan hengen pöytiä, mikä siinä ensin hirvittikin. En tiedä, millä perusteella ihmiset pöytiin jaotellaan, mutta meidän pöytään osui kolme muuta, hyvin saman ikäistä, pariskuntaa ja juttu luisti niin hyvin, että nähtiin osan kanssa vielä risteilyn jälkeenkin Puerto Ricossa. 

Ruoka kuului risteilyn hintaan, mutta käytännössä mikään juoma aamukahvia lukuunottamatta ei kuulunut. Tilattiinkin etukäteen juomapaketit (noin 50€/hlö/päivä), mikä kuulosti todella kalliilta. Mutta kun risteilypäivien aikana laski, mitä kaikkea sillä sai, oli lasku aika plus miinus nolla. Pakettiin kuului niin limsat, drinkit kuin viinit ja aperatiivit, joten ei tarvinnut kuin illallisella ottaa aperatiivi, alkuruoan ja pääruoan kanssa omat viinit ja jälkiruokadrinkki, niin paketti oli siltä päivää maksanut itsensä takaisin. Ja alkoholisoituminen oli taattua.

Risteily yllätti "luksuksellaan" kaikin puolin. Hytti oli aika perus, mutta tilavempi ja hienompi kuin ruotsinlaivoilla :) Varattiin lisäksi parvekkeellinen hytti, mikä oli kyllä koko rahan arvoinen. Luksusta hytistä teki stateroom attendant, joka siivosi huoneen kaksi kertaa päivässä. Meidän hyttisiivooja, Vilas, antoi myös vinkkejä, missä kannattaa maissa käydä ja suositteli laivalta tiettyjä ohjelmanumeroita.

Satamaan saavuttiin yleensä aamuvarhaisella ja maihin pääsi klo 8 aikoihin. Takaisin oli oltava puoli viideltä, jos mieli päästä laivan kyydissä seuraavaan kohteeseen. Aikaa tutkia uutta paikkaa oli siis noin kahdeksan tuntia. Tälle ajalle Royal Caribbean myi jos jonkinlaista retkeä mm. sukeltamaan, maistelemaan rommia, melomaan tai kiertoajelulle. Paketit oli kuitenkin hyvinkin kalliita, etenkin kun samoja kohteita myi moni taksikuski tai muu yrittäjä heti sataman porteilla puolella siitä hinnasta. Käytiin itse yhdellä retkellä, ratsastamassa St. Martinilla, muuten ostettiin pari retkeä maista. Näistä tarkemmin alempana.

Kaikki risteilyllä toimi hyttikortilla, se toimi maksukorttina, kulkukorttina ja henkilölliyystodistuksena. Sen kanssa kuljettiin maihin, eikä passintarkastusta ollut, vaikka passi syytä olikin pitää mukana. Varsinaista rajatarkastusta tai tullin läpi kulkemista ei siis millään saarella ollut, ainoastaan Puerto Ricossa mennen tullen.



Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Ensimmäinen kohde oli U.S. Virgin Islandsin saari St. Croix ja pysähdyspaikkana piskuinen Fredriksted. Kaupunkin oli hyvin pieni ja kierretty ympäri noin puolessa tunnissa. Niinpä mekin suunnattiin snorklaamaan. Satamasta löytyi Cane Bay Dive Shop, joka järjesti sukellusta ja snorklausta Cane Bayssa ja kohtuulliseen hintaan (muistaakseni 38 dollaria/hlö). Kuljetusajat sai päättää itse ja varusteet sekä ohjauksen sai paikan päältä. Oli eri siistiä, nähtiin kilpikonnia ja mureena!


















St. Kitts


... olikin sitten aivan eri tapaus kuin St. Croix. Basseterren kaupunkin oli huomattavasti ränsistyneempi, eikä sieltä oikein löytynyt mitään mielenkiintoista. Oltiin aika naatteja (ja palaneita) edellisen päivän snorklailuista, joten palailtiin puolen päivän aikoihin laivalle lounastamaan ja altaalle.

Illallisseurueen kokemusten perusteella olisi täällä kannattanut vuokrata pyörä ja polkea Basseterresta kaakkoon olevalle niemenkärjelle, jossa on hienot rannat. Se vaan ei palaneen selän kanssa ollut vaihtoehto meille :)


Ensimmäistä kertaa gopron puikoissa, vielä pitää näköjään harjoitella sillä kuvaamista :)



St. Maarten

Rantauduttiin St. Maartenin Philipsburgiin, Hollannin puolikkaalle saarta, ja Sirkuksen mielijohteesta ostettiin laivayhtiön retki ratsastamaan. Länkkärityylin ratsastus yhdellä kädellä ja hevosten uittaminen oli melkoisen erilainen kokemus, kuin suomalainen ratsastustunti. Money well spent. Loppupäivä käyskenneltiin Philipsburgin boardwalkia pitkin ja ihasteltiin maisemia.

Ensi kerralla tänne tultaessa (kyllä, sellainen tulee varmasti joskus), Mainio tahtoo Maho beachille, mistä lentokoneet laskeutuu yli. Sirkus taas haluaa Ranskan puolelle käymään.




Dominica

Täältä oltiin etukäteen googlailtu champagne beachia ja vulkaanisia mustahiekkaisia rantoja. Yhdellä taksikuskeista oli kuva mustista rannoista, eikä se vakuuttanut, joten otettiin taksi shampanjarannalle (ylin kuva). Rannan putiikin ylläpitäjä ihmetteli paluukyydistä sovittaessa, miksi halutaan olla niin kauan siellä, epäilykset meinasi herätä... Ranta ei tosiaan soveltunut muuhun kuin snorklailuun, mutta korallit ja pohjasta nousevat "skumppakuplat" oli hienoja ja hyvin sen neljä tuntia sai kulumaan. Miinuksena rannasta on sanottava, että siellä kävi todella monta turistiryhmää lyhyillä, noin vartin snorklailukierroksilla. Eli ruuhkaista oli.

Dominicalta tuliaisiksi ostettiin paikallista kahvia ja suklaata. Sikareita myös myytiin muutamilla näistä saarista ja etenkin isoissa turistiliikkeissä. Roseaun satamassa sen sijaan niitä joku pyöritteli käsin. 

Näin jälkeen päin ajatellen, olisi kannattanut käydä sademetsissä (kuulemma hienoja lähteitä ja putouksia) ja ehkä mennä sinne mustalle rannalle. Tai vaikka molemmille rannoille.








Barbados
Barbadoksesta tiedettiin etukäteen, että halutaan biitsille. Sataman ulkopuolella tuli kuitenkin vastaan taksikuski, joka tarjosi kiertoajelua saarta ristiin rastiin ja lupasi lopettaa kierroksen aivan Bridgetownin keskustassa olevalle rannalle. Lähdettiin kyytiin ja saatiinkin yksityiskierros, joka kattoi niin Rihannan talon kuin Tiger Woodsin hääpaikan. Taksikuski myös kävi jonkun puutarhassa hedelmävarkaissa ja vei meidät saaren korkeimmalle kohdalle (ylin kuva). Ranta täällä oli sitä, mitä koko Karibialta oltiin odotettu: hienon hienoa valkoista hiekkaa (jota myös lensi ilmassa) ja aivan turkoosi meri.

Barbados oli sen verran isompi paikka, että siellä olisi voinut viettää vähän pidemmänkin aikaa. Ensi kerralla siis! Kyllähän tässä jo ehdittiin katsella KLM:n lentoja Amsterdamista St. Martinille...



Nyt riittää matkustelu hetkeksi, tästähän meinaa tulla ihan matkailublogi! Ei sillä, että mulla mitään matkustamista vastaan olisi, sehän on erinomainen sijoituskohde. Palataan siis taas tutummissa merkeissä!

Sirkus



18 tammikuuta 2016

Puerto Rico

  





  

Tekniset tiedot
30.12.-2.1. sekä 9.-13.1. Ensimmäinen pätkä majoituttiin Condadossa, toinen vanhan kaupungin ytimessä. Välissä käytiin viikon risteilyllä Karibianmerellä, mutta siitä paljastuksia myöhemmin!

Loma oli "late honeymoon", koska kesällä ei ollut aikaa eikä seasonia matkustaa näin kauas. Hurrikaanikausi pahimmillaan ei oikein houkutellut lähtemään heti häiden jälkeen elokuussa. Sitä paitsi, Norwegian aloitti lennot Lontoosta San Juaniin marraskuussa ja uudelle reitille lentoja oli aika huokeaan hintaan saatavilla (~600€/hlö). Kone oli ihan miellyttävä, mutta kun edellisen pitkän lennon oli lentänyt Cathay Pacificilla, oli ruoan ja palvelun taso huomattavasti alhaisempi. Toisaalta, halpalentoyhtiöhän Norwegian on, joten voiko sitä moittia siitä.


(Old) San Juan

Vanhasta kaupungista löytyy paljon ihania boutique -hotelleja. Sijainti on ehdottoman hyvä, ellei hae pelkkää rantalomaa. Miinusta vanhan kaupungin hotelleissa on hinnat ja suurin osa on uskoakseni aika meluisia, koska talot on hyvin vanhoja. Me yövyttiin Plaza de Armaksessa, joka oli kyllä oivallinen. Aamupalaa ei hotellilta saanut, siitä ainoa miinus.

Ruokapaikkoja vanhassa kaupungissa on varmasti enemmän kuin rakennuksia. Valinnanvaraa siis riittää, enkä usko, että mikään niistä kovin huono on. Tässä kuitenkin muutama suositus, missä itse saatiin eri maukasta ruokaa.

Carthage Express - kokeile täällä erilaisia gyroksia. Testattiin kolme erilaista ja etenkin lammasgyros fetalla ja hummuksella oli uusintakierroksen arvoinen! Hintataso vähintäänkin kohtuullinen, alle kympillä muistaakseni sai juoman, gyroksen ja ranut!

Pirilo Pizza Rustica - suosittu paikka ja todella hyvää pizzaa. Ei lisättävää. Tai no sen verran, että hintataso vähän korkeampi, mutta sen noin 20 dollaria maksaa mielellään noin hyvästä. Plussaa myös valtaisasta ja laadukkaasta olutvalikoimasta!

Ajo Del Pais - viehättävä paikka ja paras alkupalalautanen, mitä osuttiin San Juanissa maistamaan! Kunnon ruokaa ei syöty, mutta oven lähellä oli kiva istuskella olusen kanssa, maistella tapaksia ja katsella kadun vilinää.

Cafe Manolin - tätä kehui moni paikallinen ja on kuulemma "the" paikka syödä paikallista ruokaa. Hinnat huokeita ja palvelu mukavaa. Auki vain lounasaikaan, joten älä unelmoi iltaruoasta!

Mitä muuta? Vanhasta kaupungista löytyy kaksi linnaketta, joihin pääsee samalla viiden dollarin lipulla. Oli ihan mukavat kohteet, vaikka allekirjoittanut ei mikään linna- ja rauniofani olekaan. Castillo San Felipe de Morroon kokoontui ainakin uuden vuoden päivänä paljon paikallisia lennättämään leijojaan. 

Vanhasta kaupungista suosittelen googlettamaan myös paikan nimeltä Butterfly People. Aivan uskomattomia teoksia, joissa siis akryylilaatikoihin aseteltu kuolleita perhosia. Näyttelyssä ei saanut valokuvata, mutta teki kovasti mieli. Jos koko tilin saldo ei olisi mennyt kyseiseen matkaan, olisin varmasti jonkun suuren perhoskokoelman sieltä hairahtunut ostamaan.


Kolmas retkisuositus on Bacardin tehdas. Käytiin romminmaistelukierroksella, hinta oli aika tyyris, mutta sillä myös sai maistella talon kalleinta rommia. Ihan mielenkiintoinen, jos sattuu alkoholin valmistus (tai alkoholi) jollakin tapaa kiinnostamaan. Vierailijoihin oli ainakin panostettu yrityksessä, sillä kiertoajelut ja maistelut oli viimeisen päälle järjestettyjä. Lopuksi tietysti päästiin tehtaanmyymälään, jossa pullotettiinkin oma rommipullo muistoksi häämatkasta. Tämä pullotus ei kylläkään kuulunut kierroksen hintaan.



Condado

Condado on rannalla sijaitseva turistihotellien keskittymä noin 4km vanhasta kaupungista. Alueelta löytyy niin Hilton, Marriott kuin Best Western. Me yövyttiin Canario Innissa, jota en kyllä oikein voi suositella. Tavallaan ihan ok paikka, mutta niin monta pientä asiaa pielessä ja mukava kellarin tuoksu koko hotellissa, että en kyllä kenellekään sitä suosittele. Toisaalta, tripadvisorin hyvin hajanaisista palautteista päätellen huoneissa taitaa olla aika isoja eroja.

Condadossa ei paljon muuta tekemistä ole kuin rannalla oleilu. Ja rantaa siellä riittääkin. Ruokapaikoista Buns Burger Shopia täytyy suositella. Kohtuullinen hinta ja maistuvat burgerit!


Muu saari

Vuokrattiin auto Charlielta, hotellin respa suositteli sitä ja oli kyllä edullinenkin ja kaikin puolin toimiva. Kahdessa päivässä ehti aika hyvin kierrellä pohjoisosan saaresta. Liikenne oli aika hurjaa ja vielä hurjempaa kahdeksan ja neljän ruuhkissa. Toisaalta se oli myös todella joustavaa ja pieniinkin rakoihin annettiin tilaa.


Ajeltiin vähän enemmän pikkuteitä, jotta nähtäisiin vähän muutakin kuin moottoritien laitoja. Moottoritiestä pykälää pienemmät tiet olikin paikka paikoin tämän näköisiä - kapeita ja kiemuraisia.


Ensimmäinen pysähdys tehtiin Mar Chiquitassa. Se on pieni laguuni, johon aallot ainakin sinä päivänä hienosti pyyhkivät laguunia suojaavien kallioiden yli. Vaikuttava paikka!

Mar Chiquita oli kuitenkin vain välietappi matkalla maanisten shoppailijoiden luvattuun maahan - Barcelonetaan. Puerto Ricosta löytyy toinenkin outletkeskus Carolinasta, mutta kuultiin monesta eri paikasta, että Barceloneta on parempi. Miten, ei tietoa. Barcelonetasta ainakin tarttui mukaan miesten vaatteita ja urheiluvaatteita. Nyt oli joka puolella season end salet, joten hintaeroa ei juuri ollut vanhan kaupungin merkkiliikkeiden ja outletin vastaavien välillä. 

Toinen hyvä shoppailupaikka on Plaza Las Americas. Se sijaitsee ihan San Juanissa (ei tosin vanhassa kaupungissa, mutta bussimatkan päässä). Hullun iso ostari on imaissut sisäänsä yli 200 liikettä, joista suurin osa oli suomalaisille tuntemattomia, eli oli mukava katsella muutakin kuin H&M:n ja Lindexin valikoimia.




Toisen vuokra-autopäivän retkikohde oli El Yunque, Yhdysvaltain ainoa sademetsä. Oli pettymys, siellä ei satanut. Oikeasti oli ihan hieno luonnonpuisto varsinkin meille ummikoille, jotka ei ikinä sademetsää olleet nähneetkään. Moni hotelli järjestää tänne retkiä, mutta päätettiin tulla ihan omatoimisesti, jotta saa mennä ja tulla niin paljon kuin haluaa. Ihmisiä oli kohtuullisen paljon, mutta ei häiritsevän paljon. Nättiä metsää, pari liskoa ja pulua nähtiin, muttei mainostettuja sammakoita tai uhanalaisia papukaijoja. Jännä sinänsä, miksei ne tulleet kameran kanssa hullun lailla heiluvan ja hölpöttävän turistin luokse.

Muita vinkkejä
Taksit San Juanin alueella oli todella kalliita. Mittarilla kaupungissa ei ajettu, vaan kaikilla oli samat "fixed price" tietyille alueille. Esimerkiksi keskustasta Condadoon (eli noin 4-5km) maksoi aina saman 15 dollaria.

Kiireettömille matkaajille meidän suositus onkin bussit! Aikatauluja oli hyvin haastavaa löytää, samoin reittikartat oli tulkinnanvaraisia, mutta kysymällä ihmisiltä selvisi. Tarkkoja aikatauluja ei siis todellakaan ollut, vaan busseille ilmoitettiin ainoastaan vuorovälit. Matka kaupunkibusseilla maksoi 0,75 dollaria/matkustaja, eikä aina ollut niin justiinsa, vaikka kolikoita olikin vain 60 senttiä. Valkoisilla minibusseilla matka oli tasan dollarin.

Jos joskus matkustan tänne uudelleen
Tahtoisin Karibianmeren puolelle Puerto Ricoa. En tiedä, onko siellä mitään, mutta kuvittelisin, että haluaisin. Lisäksi kävisin ehdottomasti saaren itäpuolella olevilla pikkusaarilla, Culebralla ja Viequesilla. Niiden rannat ovat kuulemma uskomattomat.

Hieman epävarmaa kiinnostusta olisi myös Bio Bayta kohtaan. Tai näitähän on kaksi, toinen Viequesin saarella ja toinen Fajardon kaupungin edustalla Puerto Ricon pääsaarella. Arvostelujen perusteella ilmeisesti Viequesin ranta on parempi, mutta molemmista löytyy niin hyviä kuin huonoja arvosteluja. Pääteltiin, että riippuu ilmeisesti paljonkin säästä ja kuun valosta, kuinka paljon pohjan korallit säteilee. Surullista näissä on, että juurikin turistit ovat ymmärtääkseni saastuttaneet tai tuhonneet rantoja aika paljonkin, eikä ilmiö ole enää niin vaikuttava ja suuri kummassakaan. Ei siis päätetty mennä Fajardon bio baylle, vaikka ihan lähellä ajeltiinkin.

15 tammikuuta 2016

Linkit uuteen vuoteen




Menneen vuoden koosteet tai tulevan vuoden lupaukset eivät oikein ole mun tapaisia. Okei, myönnetään. Tein uuden vuoden lupauksia - muun muassa leuanvedoista. Niistä pidän salaista pienen pientä kirjaa, josta on hauska seurata, miten lupaukset ovat muuttuneet vuosien saatossa. Kestoaiheitakin tuntuu löytyvän, ainakin kynsinauhojen nakertamisen lopettaminen vilahtelee joka vuosi listoilla. Ehkä tänä vuonna...

Joulutervehdyskin unohtui kaikessa hässäkässä. Yllä oleva kuva olkoon siis myöhästynyt joulukortti toivottamaan iloa ja rauhaa ensi vuodelle. Himppusen rauhallisuutta toivoisin myös kuvan pääosan esittäjälle, joka ovelasta piilostaan vaanii jouluvaloja. Iloita se kyllä osaa sydämensä kyllyydestä ja jakaa sitä kepposten muodossa muillekin.

































Minä ja Mainio suunnataan tänään kauan odotetulle häämatkalle kohti Puerto Ricoa ja Karibiaa, mutta sitä ennen haluan jakaa omasta mielestäni mielenkiintoisimmat linkit ja herkut uuteen vuoteen.

Tinan valaminen on hauskaa, vaikken niin siitä ennustusosiosta välitäkään. Tinan korviketta löytyy helposti joka keittiöstä: sokeria voi valaa samanlailla kuin tinaa, esimerkiksi Kaksin kaunihimpi -blogin ohjeella. (Sokeri ei myöskään ole ongelmajätettä t. valistaja)

Herkuiksi valmistaisin:

Suolatikkuja viimeisistä torttutaikinalevyistä. Leikkaa noin sentin levyisiksi suiroiksi lyhyen sivun mukaisesti. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle vahvaa juustoa raasteena tai valkosipulirouhetta myllystä. Paista paketin ohjeen mukaan, mutta vain pari minuuttia tai kunnes taikina on kypsää.

Rocky road suklaata esimerkiksi lähiömutsi-Hannen ohjella.

Keksejä takuuvarmalla vakiocookiereseptillä. Tällä kertaa makuina lime ja valkosuklaa. Ohjeen alkuperäinen inspiraationlähde on Kinuskikissan pehmeistä suklaakekseistä.

250 g sulatettua voita
5 ½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
200 g leivontavalkosuklaata
1 dl macadamiapähkinöitä rouheena
1 dl kaurahiutaleita
Limen kuorta raastettuna

Sekoita voisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon. Lisää rouhittu suklaa, pähkinärouhe, limen kuori ja kaurahiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormin pyöritellen pienen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Keksit leviävät aika paljon, joten älä täytä peltiä kovin tiuhaan. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Keksit saavat jäädä ihan inasen raaoiksi, jotka sitten jäähtyessään jähmettyvät ihanan sitkeiksi ja ryppyisiksi.


Pirkanmaalle satoi hentoisen hentoinen lumikerros tapaninpäivänä, kestäisipä se ainakin maaliskuuhun! Lumista, valoisaa ja tapaturmatonta uutta vuotta! Ja niitä rauhaa ja iloa, niillä pärjää pitkälle :)

Sirkus


02 joulukuuta 2015

Vietnam - Hoi An





Viimeisenä etappina ennen kotiinlähtöä oli Hoi An, joka on 120 000 asukkaan ja 500 räätälin kaupunki Keski-Vietnamissa. Tätä paikkaa oli useampi Vietnamissa matkaillut kaveri suositellut tunnelmansa vuoksi. Ja tiestysti niiden halpojen pukujen.

Majoituttiin Salute Hotellissa, joka on Tripadvisorissa rankattu aika korkealle ja kuulemma ympäri vuoden täynnä. Saatiin paikan viimeinen huone ja ymmärrän, miksi se oli jäänyt viimeiseksi. Huone oli kostealta haisevassa kellarissa, jossa oli pienen pienet ikkunat katonrajassa. Muut huoneet näytti kyllä (ainakin ulospäin) hienoilta... Hotelli oli siis pienoinen pettymys, mutta muuten Hoi An olikin sitten aivan toista maata. 

Kaupunki oli huomattavasti turistoituneempi kuin Hanoi. Jos Hanoissa noin vain joka toinen puhui englantia, täällä sitä puhuivat kaikki. Se tarkoitti myös sitä, että joka liikkeen kohdalla kuului "please come in, we have many colors!". Suomeksi vastailu yleensä hiljensi tyrkyttäjät hyvin :) Kaupungin vanha keskusta on rahoitettu liikenteeltä (ei tietenkään koskenut skoottereita), mikä teki siitä ihanan rauhallisen ja tunnelmallisen pienine kujineen ja loputtomine putiikkeineen.

Käy täällä
















Koko kaupungin keskusta on Unescon maailmanperintökohdetta, jonne suositeltiin ostamaan liput (120 000 dongia). En tiedä, mitä olisi käynyt, jos ei olisi ostanut. Koskaan niitä ei missään kysytty. Hienoja ovat etenkin rannan markkinakatu, jonka varrella on myös kauppahalleja. Kutsuttiin tätä kalakaduksi, koska kalan haju on aika vahvasti läsnä koko kadun mitalla. Toinen upea näky oli night market. Sillan ylitettyämme edessä avautui lyhtymeri, kun aurinko oli jo laskenut ja kaikki lyhtykauppiaat sytyttäneet lyhtynsä.



Noin puolet ajasta rantalomailtiin An Bangin rannalla. Muitankin rantoja ilmeisesti olisi ollut, mutta eipä saatu aikaiseksi testata, kun tämäkin oli ihan passeli. Tähän vuodenaikaan rannalla oli rauhallista, melkeinpä ainoastaan muita samannäköisiä reppureissaajia makoili aurinkotuoleissa. Rannalla toimi muutama ravintola, joista ruokaa tai pari juomaa tilaamalla sai ilmaiseksi löhöillä rantatuolissa. Aallot olivat kaikkina päivinä todella korkeat ja viimeisenä päivänä rannalla olikin uintikielto. Uskaltauduttiin silti rantaveteen pomppimaan aaltoihin, mutta tarkkana sai olla.

Matkaa näihin molempiin, keskustaan ja rannalle, oli hotellilta noin 2 km. Pyöriä olisi saanut lainata, mutta taksikaan ei maksanut kuin pari euroa, joten sen penkkejä tuli aika paljon kulutettua.


Syö täällä


Ensimmäinen ravintolasuositus on ehdottomasti Ho Lo Quan. Ei suotta ollut tälläkään hyviä arvosteluja; ruoka oli todella maukasta ja paikan pitäjä sympaattinen. Palvelu oli täälläkin paikallaan. Maista täällä ainakin wontoneita, ne oli reissun parhaat!

Montaa ravintolaa ylipäätään koko Vietnamissa moitittiin ruokien tulon hitaudesta, mutta maan tapa syödä ravintolassa tuntui olevan sellainen, että ruoat jaetaan pöytäseurueen kesken ja annoksia tipahtelee pöytiin pikkuhiljaa. On aivan turhaa kuvitella saavansa kaikkien ruokailijoiden annokset yhtäaikaa pöytään kuten Suomessa. Se teki meidän mielestä ruokailusta hauskan, ruokia oli vähän pakkokin jakaa ja aina oli yllätys, mitä seuraavaksi pöytään tulee.

Hotellin suosittelema ja sen lähellä sijaitseva TinTin tarjoili erittäin hyvää perusruokaa. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta oikein hyvää. Hintatasoltaan myös erittäin alhainen. Ruoka oli halvempaa kuin Kelan tukema ruoka yliopistolla.

Juuh, ei ihan huawein kamera riittänyt tuulessa heiluvien lyhtyjen kuvaamiseen...
The Chef huomattiin heti ensimmäisenä iltana. Kattoterassin lyhtyloistoa ei voi olla huomaamatta kadulta. Liikkeessä toimii niin tuliaiskauppa, baari kuin ravintola. Lyhtyjen loisteessa ja tähtien alla maistui ruoka erityisen hyvältä. Hintataso oli vähän korkeampi, mutta mitä voi odottaa kaupungin keskeisimmältä ja parhaalta terassilta. Drinkkejäkin maistettiin, mutta niissä ilmeiseti kirkkaan viinan määrä korvasi laadun. Ruoka ja olut sen sijaan oli erittäin mainioita.


No ne räätälit
Niitä on aivan käsittämätön määrä. Kukaan tuttu ei enää muistanut, millä räätälillä oli Hoi Anissa teettänyt vaatteita ja paikallisilla tuntui taas kaikilla olevan oma tuttunsa, jonka palveluita suosittelivat. Hotellilta saatiin suositus Cloth Shop Anista. Pitäisi olla keskihintainen ja respan mukaan pesevät kankaat ennen ompelua. Täällä ei siis pitäisi tulla kutistumisyllätyksiä kotona ensimmäisen pesun jälkeen. Tiedä häntä, millaisia muut sitten ovat, mutta meidän seurue oli ihan tyytyväinen. Teetettiin yhteensä kaksi pukua (á 150$), kaksi kauluspaitaa (á 25$) ja neljät farkut (á 67$).

Se Vietnamista, katsotaan pääsiskö tästä kohta joulutunnelmiin :)

Sirkus