Lauantaikevennys

Täällä ollaan! Käsityö-, askartelu- tai leivontarintamalla vaan ei ole mitään tapahtumia tämän vuoden puolella. Enkä usko, että teitä kiinnostaa cad-kuvat robotin käsivarren nivelen suojakannen valusuunnitelmista. 

Kehnolaatuinen kuva, mutta näin tekisi mieli paeta kurakelejä, koulutehtäviä ja kylmää maailmaa.

Lähde

Voihan KyJy

Joulu taitaa ihan kaikkien mahdollisten tekosyidenkin varjolla jo olla ohi näin loppiaisena. KyJy-projekti lähti kovin mukavasti käyntiin ja sainkin villahousujen lisäksi myös pipon neulottua varsin nopeaan tahtiin. Suuren jämälankojen tuhoamislistan mukaisesti seuraava työ oli kaulahuivi pipon kaveriksi. Yhden mallikerran jälkeen homma alkoi kuitenkin tympiä ja pahasti. Kaiken lisäksi aurinko hävisi työmatkoja valaisemasta, joten neulonta-aikakin väheni melkoisesti. Ja koska en harrasta keskeneräisten töiden keräilyä, ei tätä voinut nakata nurkkaan ja aloittaa uutta. Uusi panta olisi kyllä poltellut seuraavana jonossa, mutta minkä sitä luonnolleen mahtaa. Sitä paitsi huivista oli tulossa ihan kivan näköinen, kunhan joku vaan sen tikuttelisi loppuun.

Siispä joululomalla otin itseäni niskasta kiinni. Kaksi iltaa siihen lopulta meni - ja kaksi kuukautta niiden kahden illan odottamiseen... Tässä ne nyt kuitenkin on:

KyJy 2/20!

Malli: Neulottu pitsibaskeri
Lanka: Novita Rose Mohair, harmaa, 35 g
Puikot:  5mm pyöröpuikot (40cm)

Ensimmäinen päähine, ensimmäiset pyöröpuikot, ensimmäinen ei-novitan-sukkalanka miesmuistiin! Pidin itseäni jotenkin keskivertokansalaista ahkerampana käsityöintoilijana ja tein nyt ensimmäisen piponi ikinä. Ja kyseiseen puuhaan otin ensimmäistä kertaa käyttöön pyöröpuikot. Aloin miettiä, mitä ihmettä olen tässä vuosien mittaan kutonut neulonut kutonut. Kaikesta päätellen vain sukkia ja lapasia. Olisikohan aika laajentaa repertuaaria?

Lankavaraston purku alkoi lankojen merkin ja mallin selvittämisellä, sen jälkeen kaivelin kaikki kyseisestä langasta löytyneet ohjeet ja valitsin eniten miellyttävät. Helppo resepti, kun joku vaan ahkerasti sitä toteuttaisi. Pehmeään aloitukseen löytyi Novitan pitsibaskerin ilmaisohje, joka enemmän kyllä muistuttaa löysää pipoa. 

Tykkäisin kovasti tällaisista löysistä lurupipoista, mutta en oikein tiedä sopiiko ne mun pieneen kuuppaani. Kaikki vähänkin trikoopipoa muhkeammat ilmestykset saa omasta mielestäni kyseisen kantajan näyttämään ihan sieneltä. Vähän samaa vaivaa oli havaittavissa myös tässä, joten lisäsin reunaan vielä laatikosta sopivasti löytyneen satiininauhan, pitämään pipoa vähän paremmin kasassa. 

Oikein mainio ja helppo ohje, täydellisen aivotonta työmatkatekemistä. Isot puikot ja mallikerran oppi viimeistään kahdeksannen kerroksen kohdalla ulkoa, joten tulosta syntyi kuin huomaamatta.

KyJy 3/20!

Malli: Tuubihuivi, tästä neuleesta poimitulla kuviolla
Lanka: Novita Rose Mohair, harmaa 65g
Puikot: 5mm pyöröpuikot (50cm)

En oikein tiedä, miksi valitsin tämän kuvion. Se taisi vain sattua nopeasti kohdalle baskerin ohjeen lähettyviltä. Ja kun sillä kerran oli aloitettu niin loppuun asti se oli vietävä. Ihan kiva kuvio siitä ankaran venyttämisen jälkeen kuitenkin paljastui, mutta ei todellakaan pääse uudelleen puikoille (ainakaan hetkeen).

Koska ohjeesta sen verran paljon poikkesin, uskallan sen tässäkin kokonaisuudessaan julkaista.

1. Luo 160 silmukkaa. Yhdistä pyöröneuleeksi.
2. Neulo 3krs oikein.
3. Toista alla olevaa kaaviota yhteensä 16 kertaa per kerros.
4. Neulo niin pitkään kuin huvittaa tai lankaa riittää.
5. Neulo 3krs oikein.
6. Päättele joustavasti esimerkiksi näin, näin tai näin.

Omassa huivissani toistin 16 kerroksen mallikertaa yhteensä neljä kertaa ja huivista tuli 27cm korkea ja ympyrän kehä on noin 120cm eli huivi menee kohtuullisen napakasti kaksi kertaa kaulan ympäri. Itse vielä virkkasin lopun langanpätkän kiinteiksi silmukoiksi huivin reunaan, ettei tarvitse enää sietää pientäkään jämänöttöstä korin pohjalla.

Kehnosti suoritetusta neulehaasteesta johtuen, olkoon alkanut vuosi edellisen tapaan omistettu jämälankojen ja olemassa olevien lankavarastojen hävittämiselle!

Lahjapaketointi V: Kartonkirusetti

Pinterestistä bongattujen paperirusettien askartelu epäilytti suuresti, onko homma raastavaa piperrystä. Mutta ei! Sehän oli oikein hauskaa niin kauan kuin kaksipuoleista teippiä riitti. Pari huomioita ja helpottavaa vinkkiä tai itsestäänselvyyttä haluan kuitenkin jakaa ennen ohjeita, sillä oma oppiminen tapahtui tietenkin kantapään kautta. Miten niin paperiaskartelu ei ole sitä tutuinta Sirkusta?

1. Testaa kartongista kuitujen suunta! Vähän niin kuin kankaallakin, paperilla on "langansuunta". Jos halutaan kaarevia taivutuksia, kuten näissä ruseteissa, huomaa hyvin nopeasti, onko kartonki leikattu oikeaan suuntaan. Väärään suuntaan taivutettaessa kartonki ei pyöristy nätisti vaan taittuu "kulmille". Oikein päin taivutettaessa se taipuu kauniisti kaarelle rakenteen katkeamatta. Selviää varmimmin testaamalla tai jos on oikein harjaantunut näkö, mitä allekirjoittaneella ei ollut.

2. Käytä pyöristämiseen apuvälinettä. Mikä tahansa lieriön mallinen esine käy, esimerkiksi paksu sukkapuikko tai kynä, jossa ei ole kulmia. Vedä kartonkisuikaletta apuvälinettä vasten hellästi puristaen ja mitä useamman kerran vetää, sen tiukempi kaari. Kaaren ei tosin tarvitse olla kovin tiukka, kun kartonki jo asettuu teipin avulla hyvin muotoonsa.

Sitten niihin itse rusetteihin! Oranssin rusetin ohjeet ja kaavat täältä. Pätevä ohje, tulostin kaavat, piirsin kartongille, taittelin ja teippasin. Sidoin pienen keskipalan vain rusetin ylemmän palan (rusetin "lenkit") ympäri, koska rusetti asettui paremmin näin, mutta huolitellumman lopputuloksen saa sitomalla molemmat kappaleet (rusetin lenkit sekä hännät) pikkukappaleella yhteen.

Violetin rusetin idea on samasta lähteestä kuin oranssinkin, mutta toteutus on ihan omasta päästä.

Leikkaa kaksi noin 20 cm pitkää suikaletta, A4:n lyhyen sivun mittaisia, toinen 2 cm leveä ja toinen 2,5 cm leveä. Periaatteessa voisivat olla samanlevyisiä, mutta rusetti asettui mielestäni kauniimmin, kun päällimmäinen kerros oli vähän kapoisampi.

Pyöristä ja taita leveämmän suikaleen päät keskelle alemman kuvan mukaisesti. Teippaa tai liimaa kiinni. Leikkaa kapeampi suikale kahteen osaan, lyhyempi pätkä tässä rusetissa oli noin 6 cm pitkä.

Taita jäljelle jäänyt pidempi kapea suikale samanlailla kuin leveämpi suikale. Lopuksi pyöristä pikkupala ympyrän tai pisaran muotoon ja teippaa/liimaa kaikki kolme kerrosta päällekäin.

Tein pakettia kiertämään vielä kartonkinauhan 2,5 cm leveästä suikaleesta ja liimasin päälle rusetin.

Näihin voisi periaatteessa käyttää mitä vaan kopiopaperia vahvempaa ja vaikka tehdä varastoon äkillisiä paketointitarpeita varten! Varastoon tietysti osissa ja taittamatta, ettei rusetit litisty :)

Lahjapaketointi IV: Alkukirjain

Eh, miten näitä kuvia pitäisi ottaa/muokata/tallentaa, että näyttäisivät edes joltakin. Oman koneen näytöllä näyttivät ihan kohtuullisen kirkkailta, mutta toiselta läppäriltä näyttävät ihan tummilta, synkiltä ja puuroisilta :(

Edellisen postauksen paperipaketteja en halunnut peittää turhaan suurilla nauha- ja pakettikorttiviritelmillä, mutta jotenkin saaja oli näihin merkattava. Hieman kirjavemmasta paketointiprojektista jäi paperisilppua, jotka muotoutuivat kirjaimiksi antamaan osviittaa saajan etunimestä.

Valitsin tekstinkäsittelyssä haluamani fontin, kirjoitin haluamani kirjaimet, suurensin ne niin suuriksi kuin ne paketteihin tahdoin ja koneen näyttöä valopöytänä käyttäen piirsin ne läpi lahjapaperille. Leikkasin ja liimasin kirjaimet paketteihin. Viimeiseksi vielä rajasin kirjaimet tussilla, sillä ne eivät kirkkaista väreistä huolimatta erottuneet tarpeeksi hyvin taustastaan.

Lahjapaketointi III: Kirjan sivuja

Viime vuonna jo pariin pakettiin päässyt sienikirja otti tänä vuonna vallan! Vanha sienikirja on kirpparilöytö eurolla tai parilla ja joka sivu on yhtä kaunis. Rusetillinen paketti kääriytyi Marimekon mainoslehtisen sivuun, jossa luetellaan elämän onnellisia hetkiä. Mainoslehtisen sivu riitti yksinään kiertämään koko paketin, sienikirjan sivuja joutui vähän yhdistelemään teipin avulla.

Nämä saivat myöhemmin vielä vähän koristetta pintaansa. Viininpunainen (vai mikä on tuo väri?) rusetti on sekin kartongista eli kaikki käytetty pakkausmateriaali on palavaa toisin kuin tavalliset lahjapaperit. Teipistä en tosin menisi vannomaan. Onko maalarinteippi maatuvaa? Läpinäkyvä muoviteippi ei ainakaan.

Lahjapaketointi II: Ommeltu paketti

Tänä vuonna lahjapaketoinnissa on havaittu laiskuutta ainakin täällä suunnalla. Siksipä edellisten pakettikorttien kaveriksi päätyi ommeltu pikkupaketti.

Tarvitset:

sakset

voimapaperia, kirjan sivuja, mitä vain kivaa paperia, vaikka mainoksia

ompelukoneen

Leikkaa lahjan kokoa joka puolelta pari-kolme senttiä suuremmat palat paperia (tai jos haluat isommat reunukset niin isommat tietysti). Ompele sentin päästä paperien reunoista ja jätä lahjan mentävä aukko. Suorakulmaisen tapauksessa yksi sivu. Älä katkaise lankaa tai nosta paininjalkaa ja neulaa, vaan pujota lahja paperien väliin ja jatka ompelemalla viimeinen sivu umpeen.

Valitsin ommelten värin sopimaan lahjanarun väriin, kun kuin ihmeen kaupalla sattui varastoista löytymään samansävyistä lahjanauhaa ja ompelulankaa. Näin yksinkertaiseen pakettiin voi kirjoittaa suoraan jouluntoivotukset, jos on varma, ettei tussi mene läpi paperista!

Lahjapaketointi I: Supernopeat pakettikortit

Tarvitset:
mitä tahansa kuusikuvioitua kartonkia, tämä löytyi Marimekon pussilakanapaketista
koristetähtiä
liimaa
sakset
rei'ittimen

Tee mallikappale, itse pitäydyin yksinkertaisessa ja pyöreäkulmaisessa perinteisessä pakettikortissa. Mallaile kartongille siten, että kuusen latvan "yläpuolelle" jää pari senttiä tilaa tähdelle ja reiälle. Leikkaa irti ja rei'itä yläreunasta siten, että tähti mahtuu vielä kuusen latvaan. Viimeisenä liimaa tähdet kuusten latvoihin.

Kirjaile kaunis jouluntoivotus ja solmi pakettiin kiinni.