Vietnam - Hanoi

Viimeiset kaksi viikkoa kului kunnollisen internetin ulottumattomissa ympäri Vietnamia. Koska ennen lähtöä ei Vietnamista juurikaan löytynyt suomenkielisiä blogikokemuksia, ajattelin täällä jakaa muutaman ajatuksen ja kokemuksen meidän matkan varrelta.

Tekniset tiedot

Seurueen koko: viisi parikymppistä teekkaria

Matka-aika: 16.-27.11.2015

Kohteet: Hanoi (2 yötä) - Halong Bay (1 yö) - Hanoi (2 yötä) - Hoi An (3 yötä) - Hanoi (1 yö)

Hanoi yllätti ensinäkemällä täysin. Vailla mitään taustatietoja odotin jotakin bankokmaista ihmisvilinää ja pilvenpiirtäjiä. Vastassa olikin (hurjasta liikenteestä huolimatta) yllättävän rauhallinen kaupunki, jossa entinen Ranskan valta näkyy hyvinkin paljon arkkitehtuurissa. Iso plussa Hanoille myös turistien vähyydestä. Off-seasonhan nyt oli, mutta ainakin jäi sellainen tunne, että nähtiin sitä oikeaa Vietnamia. Tai sitten turisteja vaan huijattiin onnistuneesti. Mistä muuten huomio! Ei ainakaan huomattu tulleemme huijatuksi kertaakaan. Taskuvarkaita tai huijareita ei myöskään näkynyt tai ollut turvaton olo kaupungissa. Yksi taksikuski nyhti triplahinnan matkasta viritetyllä mittarillaan, mutta häviöt oli neljän euron luokkaa, joten reissubudjetti ei siihen kaatunut.

Yöpyminen

Yövyttiin yhteensä kolmessa hotellissa, jotka kaikki oli kyllä onnistuneita valintoja. Ensmmäiset kaksi yötä vietettiin Royal Palace Hotel 2:ssa. Meidän viiden hengen huone, noin 10e/yö/hlö ei ainakaan ollut noin hieno, mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kylppärissä haiskahti sisäilmaongelmalle ja ainoa pieni ikkuna oli roskakatoksille. Joka tapauksessa ihan ok hotelli (etenkin hintaansa nähden), ok aamupala ja palvelu erinomaista. Plussaa myös erittäin hyvästä sijainnista.

Ha Long Bayn jälkeisen hotellin valinnassa ainoa kriteeri oli uima-allas :) Haluttiin hikiseen Hanoihin jotain virvoitusta, eikä maltettu odottaa Hoi Anin rantoja. Viiden hengen huoneista ei näillä vaatimuksilla ollut paljoa valinnan varaa, joten majapaikaksi valikoitui Elegant Suites. Hinta olikin sitten korkeampi, noin 30€/yö/hlö, mutta sen mukainen oli asuntokin. Kolmen makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen keittiöllinen luksuslukaali oli joka pennin arvoinen. Kovin paljoa turisteja näissä huoneistoissa ei ilmeisesti asu, vaan enemmänkin komennusmiehiä ja muita ulkomaalaisia, jotka viettävät pidempiä aikoja Hanoissa. Sijainti oli parin euron taksimatkan päässä keskustasta, noin 6km vanhasta kaupungista. Altaalla ei tähän vuodenaikaan ollut ruuhkaa ja kuntosalikin olisi ollut käytössä. Aamupalaltakin sai kaikkea, mitä toivoa saattoi.

Viimeinen yö vietettiin Dahliassa. Sen Family room oli juurikin sama kuin kuvista löytyvä. Täälläkin hyvä aamupala ja palvelu vielä parempaa kuin missään aikaisemmassa paikassa. Täällä huolehdittiin jopa taksien hinnoista. Hinta oli samaa tasoa kuin Royal Palacessa, 10€/yö/hlö. Samoin sijainti oli hyvin lähellä Royal Palacea, mutta Dahlialle piti pääkadulta uskaltaa poiketa pienelle mutta rauhalliselle sivukadulle. 

Syö täällä

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että Tripadvisor oli hyvinkin oikeassa koko Vietnamissa. Turistikaduilla olevien ravintoloiden ruoka oli usein hyvinkin mautonta ja tarjoilijat heittivät sisään sanoilla "no spicy, no spicy". Sen sijaan katukeittiöt olivat huikeita! Turistiripulia uhmaten syötiin pariin otteeseen näissä "pikkutuolipaikoissa". Hanoissa ei voi välttyä pikkutuoleilta ja ne on usein tae paikallisuudesta. 

Hanoin paras paikka oli ehdottomasti kuitenkin May Taste. Se sijaitsi ihan Elegant Suitesin vieressä ja päädyttiin sinne vain sen takia. Ruoka oli ehkä hieman kokeilevampaa vietnamilaista, jossa oli vivahteita ranskalaisesta keittiöstä. Aivan uskomattomia makuyhdistelmiä ja sympaattinen, hyvin palveleva paikka. Käytiin kaksi kertaa ja ainoana miinuksena täytyy sanoa, että varmista, että itse May on keittiössä. Apukokkien tekemä ruoka oli sekin hyvää, muttei ihan niin maukasta. 

Sitten kun paikallinen ruoka alkoi kyllästyttää, löytyi pimeältä kujalta pizzeria 4P's, josta hieman kalliimmalla sai niin hyvää pizzaa, että jaksoi taas loppuloman syödä vietnamilaista ruokaa. Pizzat paistettiin asiakkaiden nenien edessä avoimessa keittiössä ja palvelu oli täälläkin ensiluokkaista. Myös olutvalikoima oli tavallista parempi. 

Käy täällä

Ho Chi Minhin eli setä Hon mausoleumi oli ihan vaikuttava näky. Oli niin kuuma, ettei kukaan suostunut vaatetuksella peittämään olkapäitä ja polvia, joten ihailtiin vain aitojen takaa. 

Vietnamin sotahistorian museo oli mielenkiintoinen kohde viimeiselle reissupäivälle, kun lämpötila tipahti alle 20 asteen. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 40 000 dongia (alle 2€) ja kamerasta sai pulittaa 30 000 dongia. Mielenkiintoisen tästä teki näkökulma; näyttelyssä esiteltiin pääosin voittoja ja sotasaaliita, eikä esimerkiksi amerikkalaisten käyttämistä myrkyistä puhuttu halaistua sanaa. Itsetehdyt aseet oli jännittäviä ja suuret koneet. Näyttelyn tekstejä oli aika nihkeästi käännetty englanniksi, mutta me ei niitä ainakaan olisi edes jaksettu lukea kovin tarkkaan.

Night market Hàng Dàon ympäristössä ja sen katukeittiöt. Tarvitseeko selittää enempää? Valtava väentungos ja kadut täynnä kojuja, jotka myyvät kaikkea mahdollista piraattilaukuista hedelmiin ja käsitöihin.

Vähän erilaisempia tuliaisia myy Ginkgo-ketju. Pykälää kivempia turistipaitoja ja luomupuuvillaa. Laatueron tuntee kyllä sormenpäissä. 

Älä käy täällä ja muita vinkkejä

Viacom Tower -ostoskeskusta suositteli niin hotellin respa kuin joku bongaamani suomalainen bloggaajakin. Virhe. Ihmisistä aivan tyhjä ostoskeskus oli todella kallis (Suomen hintatasoa) ja liikkeet olivat kaikki tuttuja länsimaisia. Samat tavarat saisi siis Suomesta ja ilman kantamisen vaivaa toiselta puolelta palloa.

Taksiyhtiöistä Hanoi Group ja Mailinh taxi ovat useamman eri lähteen mukaan luotettavimmat ja hinnatkin on kohtuulliset. Vihreätaksinen Mailinh on halvin näistä, mutta heillä harvemmin isompia autoja, joilla viisi olisi mahtunut matkustamaan.

Liikenne muutenkin on lievästi sanottuna kaaosta, mutta siitä huolimatta toimii yllättävän sujuvasti. Skoottereita ei ilmeisesti koske minkäänlaiset liikennesäännöt, joten jalankulkijana saa olla tarkkana. 

Pahoittelut kehnoista puhelinkuvista. Ei jaksettu kantaa järkkäriä mukaan reissuun. Lupaan, että seuraavalle tripille se lähtee mukaan :) Lisää pitkiä jaaritelmia tiedossa Hoi Anista ja Halong Baystä! 

Sirkus

Dear Santa...

... joululahjaksi tänä vuonna toivoisin:

Kuva

1. Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirjan.

Tarvitseeko tätä selittää? Ihania sukkia kirja pullollaan. Ainakin pikaisen selauksen perusteella.

Kuva ja kuva

2. ja 3. Molla Millsin Virkkurit 2 ja 3.

Samaa kategoriaa kuin edellinen toive, varmasti tulevia klassikoita. Kirjahyllyn must, etenkin kun ykkönen sieltä jo yksinäisenä huutelee seuraa.

Kuva

4. Kauratyynyn.

Sellaisen mikrossa lämmitettävän jumituksenhelpottajan. Nytkin on selkä niin juntturassa, että olisi onni ja autuus sellaisen kanssa rojahtaa sohvalle ja antaa telsun pyörittää Downton Abbeyä. Tälläisen voisi ilmeisesti tehdä itsekin ihan eläintenruoaksi myytävästä kaurasta? Olen erittäin epäileväinen, onko se ihan samaa kamaa. Todennäköisesti on, mutta ei huvittaisi testata ja huomata, että mikrossa palaa litratolkulla kauraa. Pääsasia, että päällikangas on hieno :)

Loppuun voisin lisätä, että suklaista After Eightit on ehdottomia suosikkeja ja kunnon Earl Grey maistuu aina!

Paikkakortit // Häät DIY

Juhlapaikkana meillä oli vanha maamiesseurantalo, jonka pastelliseen värimaailmaan en halunnut paljoakaan koskea. Koristeissa pysyttiin siis hillityn sekavassa maalaisromantiikassa. Paikkakortit oli niitä aivan ensimmäisiä ideoita, mitä olen häihin liittyen Pinterestiin tallentanut. 

Tiedän ehkä olevani vähän hölmö, mutta pienissä asioissa on mulle paljon merkitystä. (Onko tämä sama syy, miksi rakastan knoppitietoa?) Sen takia paikkakorttien malliinkaan ei valikoitunut mikä tahansa lintu, vaan kultasirkku. Koska mun etunimi ja noh, kulta, rakas, mitä näitä nyt on, ymmärrätte varmaan. Etsin siis edustavan kuvan kyseisestä tipusesta ja se mallina piirsin yksinkertaisen linnun kaavan. Sinellistä löytyi mainio skräppäyskartonkilehtiö, jossa oli erilaisia hempeän sävyisiä kukka- ja koukerokuvioisia papereita. Mallia sabluunana käyttäen talkooväki piirsi siis linnun ääriviivat kartongille ohuella mustalla tussilla (näitä muuten kului aika monta!) ja ne leikattiin muutaman millin päästä viivasta irti. Näin leikattava muoto pysyi tarpeeksi yksinkertaisena, eikä mennyt hermo :) Nimet kirjoitin kaunolla ihan vapaalla kädellä paksummalla tussilla kortteihin. Pari ylimääräistä kannattaa varata kirjoitusvirheitä varten :)

Saanko mennä uudelleen naimisiin ihan vaan juhlien takia? Vai voiko ne jotenkin elää uudelleen? 

-Sirkus

Kuvat: Terho Mäkelä Photography

Kissan pesä osa II

Ohje: Kotivinkin sivuilta

Lanka: Novitan Joki, menekki 12 kerää eli 600g. Lankaa jäi huimat 20g.

Välineet. Kuutosen virkkuukoukku, muovipussi ja puuvillalanganpätkä. Kissa.

Vähän pesä jäi kolmesta (!) huovutuskerrasta huolimatta luruksi, mutta kyllä kissa sinne näköjään sisään pääsee, vaikka pesä olisikin ihan lytyssä. Päiväunia siellä ainakin käydään vetämässä :)

Lämmintä maanantaita!

Sirkus

Kutsukortit // Häät DIY

Halusin itse tehtyä, mutta yksinkertaista. Ehdoton ei oli valmille tekstitarroille. Askartelukauppojen mallikansioidenkin kutsukortit oli mielestäni kaikki samasta muotista tehty, joten pinterest oli ahkerassa käytössä. Juuri pinterestin kautta tänne päädyinkin ja siitä se idea sitten lähti! Ihastuin niin tyystin kuvaan, etten keksinyt mitään, mitä olisin halunnut muuttaa. Lopputulos näytti siis tältä:

Lippujen leikkaus oli se aikaavievin osuus. Arkki soiroiksi, soirot 2,5-3 cm paloiksi ja vielä kolmiot pois palojen toisesta päädystä. Nämäkin laitoin minimaalisilla kaksipuoleisen teipin paloilla kiinni kutsupohjaan ennen ompelua varmistamaan, ettei lippuset lentele vääriin paikkoihin. Kohtuullisen pitkällä pistonpituudella painelin menemään kaikki yhteen pötköön. Rohkeasti katkoin langat ihan lyhyiksi, eikä ommel ainakaan niissä kutsuissa, jotka olen postituksen jälkeen nähnyt, ole lähtenyt purkaantumaan.

"Eko"paperille tulostin ihan kotitulostimella tekstiosuuden. Kummitädin giljotiinilla tekstilaput oikean kokoisiksi ja kaksipuoleisella teipillä kiinni kutsupohjaan. Teippi toimi oikein mainiosti. Piti hyvin, eikä ollut liiman tapaan kupruiluvaaraa. Plussana aika paljon vähemmän sotkua, tahmeita sormia ja kulunutta aikaa.

Vaikka tulostuksen ja kutsujen kokoamisen sekä lähettämisen välillä oli monta päivää, oli muste silti leimaantunut postissa kutsun toisellekin puolelle. Ensi kerralla laittaisin siis jonkin silkkipaperin varmuuden vuoksi kutsun väliin suojaamaan. Tai käyttäisin parempaa tulostinta :)

Takuuvarma mutakakku

Mutakakku on Mainion lempiruokaa. Jos siltä kysyy mielipidettä, mitä leipoisin tänään, on vastaus ihan aina mutakakku. Läheskään aina sitä ei kelpuuteta vastausvaihtoehdoksi, mutta kulman takaa yllättäneen oman 25-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi se sai kelvata, kun vaatimuksina oli nopeus, helppous ja takuuvarma onnistuminen. 

Päätin tunnin varoitusajalla kutsua parhaimmat kamut syömään kakkua, joten tuhatta ja sataa kauppaan hakemaan taloussuklaalevy ja sen jälkeen mutakakut tulille.

Pari perustelua, miksi juuri tämä on varmin ja parhain:

1. Ei yletöntä määrää kananmunia. Kananmuna maistuu sellaisista kakuista läpi, eikä kananmuna maistu leivonnaisessa hyvälle.

2. Mitä vähemmän vatkaat, sen mutaisempi ja parempi.

Ohje on alunperin Fazerin sivuilta, mutta se on sittemmin sieltä poistettu. Jottei paras mutakakkuohje täysin katoaisi, niin on pakko se jonnekin kirjoittaa ylös.

Takuuvarma mutakakku

Ainekset:

4 kpl munia

2 dl sokeria

200 g taloussuklaata

200 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Näin se tapahtuu:

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Laiskuus on tässä valttia, älä siis tee ihan kuohkeinta vaahtoa vaan vatkaa sen verran, että ne hyvin sekoittuvat ja alkavat vaahtoutua. Sulata suklaa ja voi ja kaada ne munasokeriseokseen. Lisää keskenänä sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita varovasti. Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun (irtopohja-)vuokaan. Käytän itse 26-senttistä vuokaa. Vinkki! Jauhota vuoka oikealla kaakaojauheella, niin se ei erotu kakun pinnasta!

Paista uunin keskitasoa alempana noin 12-16 minuuttia. Itse paistan omassa uunissani 12-13 minuuttia. Mutakakun kuuluu olla löysä, joten unohda cocktailtikulla kokeilut ynnä muut! Testaan kypsyyden siten, että kopautan uunin luukkua hellästi, jolloin kakku värähtää. Tällöin näkee, mikä osa kakusta on kypsynyt ja mikä vielä "sulaa". Yllä olevasta kuvasta näet, mikä osa minulla heilui sulana, kun otin kakun uunista. Se kohta romahtaa alaspäin kakun jäähtyessä eli kuvassa se alue on rajattu tomusokerilla ja suklaalla.

Koristele tomusokerilla ja mintturaakasuklaalla (tai millä tahansa muulla), ota lautaselle jäätelön kera ja istahda nauttimaan :)

Mutakakku on lämpimänä taivaallista jäätelön kanssa ja kylmänä vielä parempaa. Jos tarjoilet kakun lämpimänä, paista se vähän kypsemmäksi, että se pysyy kiinteänä lautasella. Jos taas tarjoilet sen kylmänä, voit huoletta jättää sen melko raa'aksi, sillä se jähmettyy paljon jääkaapissa.

Omantunnon tunnustuksia

Bloglovin' ilmoittaa 204 lukemattomasta blogitekstistä.

Olen viimeksi kirjoittanut tänne yli kolme kuukautta sitten.

Tähän aikajaksoon mahtuu yksi lomaviikko ja useamman viikon treenitauko. 

Akillesjänteen kiukkuilun piti antaa lisäaikaa omiin puuhailuihin. Lomaviikolle oli suuret askartelu- ja ompelusuunnitelmat ja tarkoitus tuottaa tänne tusinoittain sisältöä. Sitten tulikin juhannus ja yhtä, tätä, toista ja tuota. Mainio kysyy aina "miten itse kuvailisit suoritustasi?" kun onnistun tekemään jotain päinvastoin kuin suunnittelin. Ja sitä kommenttia tämäkin tilanne huutaa.

Olen yrittänyt (kuten aina) etsiä syyllisiä, joiden niskoille tämän radiohiljaisuuden voisi kaataa? En voi syyttää edes kesää, koska en suinkaan ole nauttinut auringonpaisteesta vaan enemmänkin marinoinut nahkaani kotisohvalla. Mihin sitten aikaani olen kuluttanut? Ei aavistustakaan.

Kuva Terho Mäkelä Photography

Sen sijaan tiedän, mihin loppukesän tunnit kuluivat. Virallisesti siis, seitsemän vuoden seurustelun ja kolmen vuoden kihloissaolon jälkeen, tuli musta 15.8. (vihdoin) rouva Mainio :) 

Jälkipyykkiä on hoideltavana vielä jos jonkin verran, mutta niin paljon on jäänyt kertomatta kesän aikana, että viimeistään syyskuusta alkaen on kirjoittelutahti muuttuva (ainakin kun vertaa viimeiseen kolmeen kuukauteen, heh).

Joten bis bald ja tschüß baba!

Sirkus