Pikkuvinkki

Illan ratoksi kopioin parit mielenkiintoiset ja toivottavasti käyttökelpoiset kaavat Suuresta Käsityölehdestä. Kaavapaperia ei kuitenkaan koskaan ole silloin kun sitä tarvitsisi ja muulloin ei muista ostaa. Siispä niksipirkka käyttöön ja tonkimaan laatikoita.

Oon ehkä sanonut, etten muuten tykkää säästellä tavaroita turhan paljoa, mutta kaikki askarteluun ja käsitöihin edes etäisesti kelpaava jää kyllä täysin ilman harkintaa aina talteen. Kerrankin tästäkin oli hyötyä ;)

Kaavapaperiksi nimittäin pääsi (muistaakseni mun 12-vuotissyntymäpäivillä) käytetty kuitukankainen kertakäyttöliina. Tästä voisi tulkita, että äipällä on jokseenkin samantyyppisiä hamstrausominaisuuksia. Mutta kun väisteli suurimmat kahvitahrat niin toimii hyvin, ei rapise ja voi taitella huoletta. Kyseinen liina ei myöskään ollut ohuimmasta päästä, joten ei myöskään repeile. Ja niin on maailma taas pelastettu kierrättämällä.

Inkeri-lapaset

Ei kirjoneuletta! Ja nurjia silmukoitakin vielä. On aikoihin eletty, koska innostuin tästä ohjeesta niin, että se pääsi heti puikoille.

Yleensä surffaan Pinterestin ja Ravelryn ihmeellisissä maailmoissa tuntikausia ja klikkailen kirjanmerkkeihin tai kirjastoon talteen kaikki ihanat ohjeet, mutta harvoin niistä mikään toteutuu. Tai ainakaan vuoden Pinterest-haahuilun ja puolen vuoden Ravelry-onnen jälkeen ei yksikään "pinnauksistani" ole edennyt toteutukseen asti.

En edes tiedä tai muista, mistä päädyin kyseiselle sivulle, mutta jostain se vastaan tuli ja tehtävä suoritettava pikimmiten. Tästä siis suora linkki ohjeeseen, klik! 

Inkeri-lapaset

puikot: 3,5mm

lanka: 7 veljestä harmaata vajaa 80g plus jämänöttösiä raitoihin

Sellaisen modauksen tein, että lisäsin pienen peukalokiilan. Aloitin sen vasta raitojen jälkeen, eli ei mitenkään haastava lisäys yksiväriseen tasaiseen neuleeseen. En enää tee ollenkaan lapasia ilman peukalokiilaa, koska ainakin tähän jättikäteen se vaan istuu kymmenen kertaa paremmin, koska eihän kenenkään kämmenosa ole suora pötkylä, eihän? 

Kuvat Mainion käsialaa Itävallan auringosta. Kyllä siitä vielä hyvä hovikuvaaja koulutetaan.

Järjestys kunniaan

Myönnän, mulla on ehkä jonkinlainen neuroosi. Se ei näy päälle, mutta esimerkiksi Mainio saa välillä tuta sen voiman. Siivous- tai oikeastaan järjestysneuroosi nimittäin rajoittuu tiukasti kaapien ja laatikoiden sisäpuolelle. Periaatteella paikka kaikelle ja kaikki paikalleen, mutta oikeastaan vain ensimmäinen puolikas tuosta sanonnasta, sillä tasoilla ja lattioilla 'saattaa' kyllä lojua tavaraa odottamassa pääsyään niille paikoilleen.

Jos saisin valita, ottaisin keittiöni täyteen pelkkiä laatikoita - ehkä paras säilytysmekanismi ikinä. Niissäkään ei silti jauhopussit ja muut epämääräisen malliset kuiva-ainepakkaukset kuitenkaan ikinä pysy pystyssä ja jauhopusseista aina vuotaa jauhoa laatikon pohjalle.

Siispä samanlaisia, laatikkoon juuri (sattumalta tosin) täydellisen kokoisia purkkeja, pala kartonkia, pala sinitarraa ja tussi tai tulostin. Mieluisa fontti valikoitui jostakin netin ilmaispalvelusta, joita löytää loputtomiin esimerkiksi googlesta, hakusanoilla "ilmaiset fontit" tms. Itse vain jäljensin fontin käsin tietokoneen näytöltä, mutta vähemmällä vaivalla selviää, jos tulostaa oikeat nimilaput.

Ps. Vinkkinä, esimerkiksi makaronin ja riisin keitto-ohjeet kannattaa leikata talteen alkuperäisistä pakkauksista ja laittaa kiinni kannen sisäpuolelle. Ei tarvitse sitten parin päivän päästä googlettaa, miten sitä riisiä keitetään ;-)

Välikevennys

Sivuaa vissiin ainakin jollakin tasolla aihepiiriä. 

1) Koska joka lapsen lempilelu - Legot. Eikö?

2) Koska kangaspuut.

Mietin oikeasti, olisko mahdollista rakentaa tuollaiset itse. Olis aika tyylikkäät. Vois myös kehuskella kutoneensa esimerkiksi nukkekodin matot omatekemillä kangaspuilla. Pieni insinööri sisälläni on haltioissaan.

Vahingossa parasta

Leipomisvimma oli taas suurimmillaan. Työpäivän aikana sattumalta (krhm) vastaantullut Brookie-ohje kuulosti niin hämmentävältä, mutta juuri sen takia se pääsi testiin. Voin ja suklaan määrät ohjeessa kuitenkin täyttivät hyvän reseptin kriteerit, joten eihän siitä kovin pahaa voi tulla.

No tuota. Makuhan oli mainio. Ohjeen mukaista paistoastiaa vaan ei oikein löytynyt ja siten myös paistoajan arviointi oli aika haastavaa. Kypsäksi ei saanut paistaa, joten otin todellakin varman päälle...

Astiavalinnan myötä keksitaikinaa jäi vähän yli, joten paistelin ne siinä sivussa kekseiksi. Tuloksena täydellisiä subway-cookieseja. Pehmeitä, mutta rapeita ja ihanan sitkeitä suklaakeksejä. Resepti on siis suoraan tuosta Hesarin Kiusauksessa-blogin brookie-ohjeesta, mutta kopioidaanpa se nyt tähänkin.

"Subway-cookies"
115 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria 
1 dl fariinisokeria
1 muna + 1 keltuainen
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
yhteensä 150 g tummaa suklaata, valkosuklaata, pähkinöitä...

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää yksi kokonainen muna ja yksi keltuainen, vatkaa vielä pari minuuttia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne voi–sokeri-seokseen. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän, jotta siihen ei muodostu sitkoa. Leikkaa suklaa veitsellä kuutioiksi. Kääntele ne lopuksi taikinan joukkoon. Pyörittele taikinasta noin 3cm halkaisijaltaan olevia palleroita. Paista 8 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Paistoaika voi vaihdella uunista riippuen, mutta keksien tulee jäädä hieman raaoiksi, jotka jäähtyessään "kiinteytyvät".

Itse käytin kekseihin 50g taloussuklaata ja 100g valkoista leivontasuklaata. Oikein toimiva kombo tämä ainakin. Toki sekaan voi heitellä pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, mitä ikinä keksiikään.

Unisukan kaveri

Ensimmäinen ja helpoin tuotos "punaisesta" langasta on tietysti kauan kaivattu kaveri unisukalle. Puuha oli joko liian helppo tai sitten ulkonäkö petti, sillä melko perustavanlaatuisia kämmejä tähänkin sukkaan sain mahtumaan. 

Alkuperäisessä sukassa on 42 silmukan putki, jossa toistuu kolmen silmukan kierrekuvio. Muutaman kymmenen kerroksen jälkeen alkoi joku pieni järjen ääni hokea, että eihän tämä voi mahtua sun jalkaan. Pieni sovitustauko ja - no eihän se mahdukaan. Mitäs ihmettä, tiesin, että mummu neuloi aina, ihan aina, seiskaveikkaa. Ei ilmeisesti sitten tässä sukkaparissa kuitenkaan.

Tämän olisi tietysti voinut päätellä jo aloitussilmukoiden määrästä, mutta kun jotain on pinttynyt päähän, niin se sitten on pinttynyt päähän. Takaisin siis alkupisteeseen ja tuttu ja turvallinen 48 silmukkaa puikoille. Vähän useamman mallikerran joutui uuteen sukkaan tekemään, kuin mitä vanhasta löytyy, mutta eipä ne muutenkaan identtiset kaksoset ole. Alla siis ohje seitsemälle veljekselle ja omille 39/40-kokoisille varpaille sopiviin sukkiin. Pituutta (ja ääritapauksissa vähän leveyttäkin) säätämällä nämä on hyvin helppo sovittaa melkeinpä jalkaan kuin jalkaan.

Unisukan kaveri

Puikot: 3mm

Lanka: No se luumun värinen 7 veljestä

Luo 48 silmukkaa 3mm puikoilla. Neulo 7 kerrosta 3 oikein, 3 nurin. Joka seitsemäs kerros "siirrä" joustinneuletta yhden silmukan verran alla olevan kuvan mukaisesti. Toinen sukka neulotaan kiertämään oikealle, toinen vasemmalle. Saat itse päättää, kumpi on kumpi :)

Itse neuloin 17 mallikertaa eli 17x7 kerrosta ennen kärkikavennusten aloittamista. Kärjessä neulo ensin jokaisesta nurjien silmukoiden ryhmästä kaksi nurin yhteen. Jatka 5 kerrosta 3 oikein 2 nurin. Neulo kaksi jäljellä olevaa nurjaa yhteen, neulo yksi kerros 3 oikein, 1 nurin, jonka jälkeen 3 kerrosta pelkkää oikeaa. Neulo 1 oikein, 2 oikein yhteen. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele ne kaksi sukasta löytyvää langanpäätä. 

Suositellaan ajanvietteeksi esimerkiksi elokuvan tai Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelin ajaksi.

Tietoteknisiä ongelmia

Armas tietokoneeni ei ilmeisesti pidä toimistani, sillä se ylikuumenee ja sanoo 'zip'. Viimeinen viikko onkin kulunut erinäisten pelastustoimenpiteiden parissa (kiitos Mainio!). Nyt on kone tyhjennetty ja putsattu niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Lähitulevaisuudessa selvinnee, oliko vika fyysinen, vai onko sillä luonnevika.